Kaiken treenaamisen on syytä joskus tuottaa jotain konkreettista tulosta ja uskaltauduin ilmoittautumaan kokeeseen.

Ja se meidän lajihan on metsäjälki, kahdestakin syystä. Ensiksikin, haussa meillä on hallintaongelma. Maalimiesmotivaatio on kieltämättä loistava, kiitos treenikaverien. Koira vain pitäisi saada tyhjältä poiskin... Jäljellehän jää sitten se jälki, jota voi olla metsäjälkenä tai FH:na. Ja siinä tulee se toinen syy. Koskapa D:llä on kiire päästä näkemään, mitä jäljen päässä on, se ei ole kovin tarkka. Kepit toki nousee. Tämän vuoksi FH on poissuljettu, koska siellä arvostellaan myös tarkkuutta. Metsäjäljelle siis.

Danalla on ollut vähän terveysongelmia. Sillä nitkahti selkä treeneissä, kun se liukastui nurkikentällä. Mukava alusta, mutta riskialttiimpi kuin hiekka. Selkä vaikutti hyppäämiseen. 80cm este meni, mutta ei sen yli. Kokeessa on metrinen. Roudasin Danan siis fysioterapiaan, missä Susanna Vartiainen hieroi selkää. Itseasiassa ongelma oli SI-nivelessä, mikä oli aikasta kipeä. Pari kertaa sitä löystyteltiin ja toivottiin, että auttaa. Dana myös keksi aloittaa valeraskauden paria viikkoa ennen koetta. Epäiltiin ensin kohtutulehdusta, mutta onneksi sitten alkoi maidontulo, joten diagnoosi oli selkeä. Ultrattiin varmuuden vuoksi. Lääkäri kirjoitti valeraskauteen lääkkeen, mutta koska sillä oli 14 vrk:n dopingvaroaika ajattelin kokeilla ensin perinteistä reseptiä eli lisää liikuntaa, vähemmän ruokaa. Ja koska se alkoi tepsimään muutamassa päivässä, jätin lääkkeen toistaiseksi antamatta. Danalla oli ja on edelleen myös tassu auki, mitä se sitten nuolee, mutta se ei näytä menoa haittaavan, joten olen sitä kotilääkinnyt bacibactilla. Ja sitten kokeeseen.

Ennen koetta kävin vedättämässä Danaa kickarilla 7,5 km. Toiveessa oli, että luoksepäästävyys olisi rauhallisempi. Turhaan luulin. Ihan samalla lailla kävi kierroksilla kuin ilman juoksutusta.

Kokeeseen oli meidän lisäksi ilmoittautunut kolme alokasluokan koirakkoa, neljä avoa ja kolme voittajaa. Arvonnassa meille osui kilpailunumero 10 ja ei se haitannut. Maastot oli ensin. Jäljellä jana meni säkällä loistavasti. Arvioni mukaan kolmoskeppi jäi ja se oli todennäköisesti pienessä rytökohdassa. Muuten kepit nousi varsin mallikkaasti. Esineruutu oli hankalaa maastoa ja meidän kohdalla ei ollut tuulesta enää mitään apua. SIksi vähän harmittaa, kun Dana kyllä teki töitä hienosti koko sen 5 minuuttia, mutta esine ei noussut. Ei mahda mitään.

Tottikseen valmistelin koiraa hyvin ja se oli hienossa mielentilassa - kunnes, kun odottelin pääsyä kentälle, edellisestä parista kilpailija päästi labbiksena juoksemaan irti täysillä parkkikselle, mistä D veti kilarit ja siinäpä sitten se mielentila. Niinpä se hiipi paikkamakuusta pois ja siinä meni ne 10 pistettä. Mutta lopputottis meni loistavasti! Tasamaanouto oli hyvä, koska koira olisi voinut ottaa kapulan hieman nopeammin ja luovutusasento oli hieman kaukana. Muut olikin sitten erittäin hyvää tai erinomaista. Harmittaa se paikkamakuu, mutta 80 pistettä ei ole huono, varsinkin kun tietää että paikkamakuulla se olisi ollut 90. Treenataan vielä nopeampia palautuksia ja nopeampaan eteenmenon paikkamakuuta (tuomari tosin sanoi, että vauhtia oli sen verran, ettei ihan heti pydähtynyt), niin ehkä se alkaa hipoa sitä sataa ;)

Kokonaistuloksena siis maastosta 150 ja tottiksesta 80 eli 230 ja sillähän saa kolmostuloksen ja koularin.

Kuvassa kovan työn tehnyt Dana pokaalin ja palkkana odottaneen lihaisan lampaan luun kanssa. Kuva on otettu iltahämärissä olohuoneessa, mutta en jaksanut järjestää parempaa valaistusta, kun oltiin molemmat niin väsyjä.