Danalla on astetta erikoisempi seuramistyyli :)

Tämä meidän tottisprojekti edistyy  sikäli, että kun seuraaminen aloitettiin ihan alusta, se menee hiljalleen eteenpäin. Ihan pikkuperusasioissa pysytään ja pikkuaskelilla mennään.

Nyt on ollut palkkapallo treeniliivin rintataskussa. Kontakti kyllä pysyy, mutta koira meinaa aurata eteen. Tähän lääkkeenä on se, että siirretään palkka vasempaan käteen koira pään vasemmalle puolelle. Tämä aiheutti sellaisen hauskan ilmiön, että koska Dana tietää, mikä kontakti on ja että sitä vaaditaan, mutta koska palkka lähtee vasemmalta puolelta, Dana pää pyörii samalla lailla kuin Stevie Wonderilla pianoa soittaessa :D Mitä muuta tuollaiselle voi tehdä kuin nauraa :) Treeneissä ollaan myös kokeiltu sitä, että avustaja kulkee meidän takana ja kun palkkasana tulee ohjaajalta, avustaja heittää pallon. Ja sekös Danaa sekoittaa. Se raukka reagoi varsin myöhään noihin palkkoihin :)

Oltiin tänään hakutreeneissä taasen. Tai joka viikkohan me ollaan, mutta en vain ole päivittänyt tilannetta pariin viikkoon. Nyt ollaan tehty ihan helppoja pistoja haamuilla tai ääniavuilla. Tänään vedettiin äänillä. Oli turhankin helppo Danalle :) Sinne se sinkosi mahanalus jalkoja täynnä. Sai taasen kiitosta maalimiehiltä, kun ei tule näpeille niin ei tarvitse varoa pallopalkoissa. Viimeinen maalimies oli mennyt taktisesti ojan toiselle puolelle. Dana juoksi äänen suuntaan, mutta totesi, että perhana, joku on kaivanut tänne ojan, teki uukkarin ojan kohdalla ja juoksi vähän matkaa ojan reunaa pitkin kokeilleen, josko sen vois kiertää. Huusin koiran takaisin ja totesin, että SPKL tekee sekundaliivejä, koska iistä roikkui osia koiran perässä. Kuminaudaremmit antoi siis periksi ja purkautui ja katkesi. Pystyy se niitä käyttämään, mutta joudun talvella askartelemaan napakammat nauhat siihen.

Anyway, otin koiralta liivit pois ja lähetin uudestaan. Meinasi pistää taas topin, mutta lisä-ääni ja hop, yli vaan. Sittenpä se sekä loikki suvereenisti yli että kahlaili ojan pohjalla huvin vuoksi ja urheilun kannalta omia aikojaan.

Danalla riittää virtaa tehdä duunia. Tai kai lähinnä olla ulkona. Ensin tehtiin aamulla tunnin metsälenkki, jolla koira tuhosi puutavaraa sydämensä kyllyydestä. Sitten omaa vuoroaan odotellessaan se louskutti autossa muille koirille parin tunnin verran. Sitten lähdettiin lämmittelemään ja sillä reissulla se tallustellessa pisteli yhden ranteenpaksuisen ropsin tulitikuiksi. Sitten se haki viisi maalimiestä, sen jälkeen mamman kanssa kolme merkkikreppiä, etsiskeli itse kadottamaansa wubbaa heinikosta ja lähti kotioloissa vielä hihnalenkille. Ja vielä olisi virtaa. Huh. No työkoirahan se on.

Eilen illalla, kun mentiin nukkumaan, sain hikan. Se tuli vasta kun olin jo sammuttanut valot ja Dana oli sängyn vieressä omalla pedillään koivet ojossa vetämässä sikeitä. KUULIN, kun se liikahteli, mutta luonnollisesti säkkipimeässä mustaa koiraa on hankala havainnoida. Kohta sitten TUNSIN lämpimän tuhinan jossain huulien ja nenän seutuvilla ja kohta tuli turpakarvat perässä, kun koira halusi tietää, onko kaikki varmasti ok, kun hikka oli sille emännän kannalta ihan uusi juttu. Olihan sillä pienenä hikkoja, mutta se ei ole sama asia. Tuo voisi olla jopa romanttista, jos toteuttavalla osapuolella olisi vähemmän karvaa ja se kävelisi kahdella jalalla ;)