Käytiin vepekurssilla.

Oltiin sunnuntaina Marja-Leena Hiturin pitämällä vepekurssilla. Marja-Leena on moninkertainen suomenmestari.

Olin valinnut kurssin ongelmaksi viennin. Vienti ei ole koiralle luontainen, koska siinä viedään rannasta ulapalle päin. Se on se sama, mihin meidän viime syksyn kisat tökkäsi. Kun yksi liike jää tekemättä, ei irtoa enää kuin kolmostulos. Vepe on sikäli raaka laji.

Parissa treenissä oltiin veintiä kokeiltu tänä keväänä, mutta se oli edelleen jotenkin epävarman oloista. Koulutuksessa laitettiin vene ensin lähemmäksi ja Dana viemään. Marja.Leena marssitti miut koiran perässä "saattajana" hyiseen Höytiäiseen. Hrr... No, Danahan vei. Ja uudestaan ja uudestaan. Siinä vaiheessa Marja-Leena kysyi jo, että mikä se meidän ongelma nyt olikaan. Selitin, että koiralla oli viime vuonna uskonpuute, sain kommenttina, että uskopuute taitaa olla ohjaajalla...

Toisena liikkeenä tehtiin avoimen luokan toisen veneen vienti eli viralliselta nimeltään uinti ja veneen nouto. Siinä koira lähetetään 50 metrin poijulta kohti 30 metrin poijulla olevaa venettä. Kun koira on n. 10 metrin päässä, 30m veneestä heitetään veteen köysi, jonk koira nappaa ja hinaa veneen rantaan. Dana hyppäsi tosi hyvin joka kerran, mutta ekalla yrityksellä se ei meinannut millään nähdä köyttä. Tokalla kerralla se ui köyden päälle ennen kuin äkkäsi sen ja kolmannella kerralla se sai kiinni ihan päästä. Marja-Leena epäili, että Dana ei ehkä näe kunnolla. Silmäpeilaukseen siis vie tie. Tietysti, jos koiralla on näkövajaus, se ei torppaa meidän harrastuksia, mutta pitää vaihtaa vähän koulutusmetodeita. Mutta kunhan nyt ensin käydään silmälääkärissä.

Kolmantena liikkeenä kokeiltiin voittajaluokan veneestä veneeseen vientiä. Pari kertaa meni hienosti, kunnes Dana liukastui veneestä hypätessä ja ilmeisesti vähän säikähti, kun ui rantaan. Ja sittempä alkoi se hauskin kohta: minä olin toisessa veneessä vesillä, toisessa veneessä oli Marja-Leena ja palkka, koira seisoi rannalla. Se selkeästi raksutti, että se on rannanna viestiesineen kanssa, palkka on veneessä eli ihan kuin normilähetys, mutta ilman ohjaajaa. Ja se tekin ratkaisun ja polkahti veteen ja vei omatoimisesti esineen Marja-Leenalle :D No, pakkohan se oli palkata. Marja-Leena nauroi, että oli oppi mennyt perille :)

Eilen sitten treeneissä Dana oli eka koira. SIlle laitettiin poijut ja kaikki. Lähetin vientiin ensin hieman lyhyemmälle matkalle, sitten poijulle. Poijun piti olla 30 metrissä. Koira lähti viemään ja ihmettelin, kun sillä menee niin kauan sinne. SIinä vaiheessa tajuttiin, että poiju on itseasiassa 50 metrissä. MUtta ei se näyttänyt Danaa haittaavan :D Tehdään jatkossa ylipitkiä matkoja, jotta se on kokeessa helpompaa. Taitotyttö :)