Ei treenipäivitystä tällä kertaa.

Siivoilin Danskun lelulaatikkoa. Lähinnä katsoin, mitä siellä on. Vanhoja luita useampi - ne muuten homehtuu. Ja olipa sinne päässyt yksi kuivattu saparokin, joka muuten alkaa kasvaa jotain rihmastoa, Ja kaikki tämä siis ihan kuivassa ilmastossa. Kuinka ollakaan, mätin luut ja vastaavat entiset eväät roskiin.

Kippasin siinä samalla lelut lattialle ja pesin muovilaatikon. Danallahan ei ole leluja ollut näytillä puoleentoista vuoteen. Silloin kun vuoden vanhana pidettiin jääkausi, loppui leluilla leikkiminen samalla. Lelujen seassa oli joku vinkuhirvi (tai ehkä härkä tai lehmä tai joku muu elukka). Dana nappasi sen samantien ja alkoi nuolemaan sen peräpäätä ja sitten muu lelu perässä. Sitten se alkoi kanniskelemaan sitä ja vinkumaan. Uloskin olisi pitänyt päästä lelun kanssa. Oli pakko ottaa se pois ettei mene ihan överiksi. 

Kai Danassa olisi äitiainesta. Pienenä hankaluutena äidiksi tulemiseen on se, ettei Dana tosiaan tule toimeen muiden koirien kanssa. Astutuksessa se olisi kuitenkin vähän niin kuin oletusarvoisesti tarpeellista. Väkisin astuttamiseen ei lähdetä. Nyt on joka tapauksessa vinkulehmä taas ylähyllyllä. Muutaman viikon sisään nimittäin alkaa viikot tulla juoksun jälkeen täyteen ja valeraskautta pukkamaan. En todella aio kiihdyttää sitä enempää antamalla vinkuleluja.