Nonni. Nyt se sitten kävi, mutä olen odotellut jo jonkin aikaa. Dana veti sohona sivuaidan yli.

Ekaa kertaa yli mentiin alkuviikosta, kun vein naapuriin jauhelihaa, mitä kävin ostamassa yhdestä lemmikkiruokien tehtaanmyymälästä. Jätin Danan pihaan, minne se jäi huutamaan kurkkusuorana. Pääsin naapurin pihaan ja sain oven auki, ja kun vilkaisin taakseni, huomasin mustan karvaisen luodin sinkoavan naapurin portin yli. Pari kertaa meni samalla lailla, kunnes tuli se kerta torstai-iltana, kun päästin koiran ulos ja se painoi samantien yli vaikka minä olin pihassa. Siellä se sitten seisoi puolessa välissä matkalla tielle katsomassa olan yli, että "huuda sinä vaan, täällä on paljon mukavampi juosta kuin olla kotipihassa". No, sain sen houkuteltua keppileikin varjolla takaisin omaan pihaan ja sen jälkeen ei käytykään pihalla muuten kuin hihnassa. Onneksi sain seuraavaksi päiväksi paikalle aidantekijän, joka ruuvaili jatketta aitaan minun avustaessani siinä missä pystyin. Tuo akkuporakoneen käyttö, kun on vähän niin kuin yhden miehen homma. Ja olihan tuo kätevä käsistään, koska aita nousi alta tunnissa, vaikka pakkasta oli viitisentoista. Meillä on nyt siis 170 cm aita entisen metrisen tilalla. En nostanut metrillä, koska se näyttää naurettavalta kesällä. Jos sitä 30 cm tarvitaan, se on mahdollista nostaa, koska aitaverkko menee puolessa välissä sen verran limittäin. Mutta meillä on nyt Alcatraz täällä sisällä ja ulkona.

Danan talvikarva aiheuttaa hieman päänvaivaa. Sen alusvilla vanuttuu varsinkin pöksyjen kohdalta ja sitä ei oikein saa pysymään selvänä. En viitsisi parturoida peräpäätä paljaaksi - varsinkaan nyt, mutta en kyllä kesälläkään. Muita keinoja siis etsitään. Onhan tässä karvanlähtöön vielä aikaa. Sitä odotellessa ahkeraa furminaattoritoimintaa luvassa. :)