Käytiin tokokentällä vähän opiskelemassa lisempää tottelevaisuutta. Minun yliterävä pentuni vaan tuppasi tarkkailemaan kaikkea muuta paitsi minua eli kontaktia harjoitellaan runsaasti. Ei oltu kentällä ihan loppuun saakka, vaan kouluttaja vapautti alaikäiset hieman aikaisemmin kotiin. Koskapa Danan sisko Cara oli kanssa kentällä, lähdettiin Onttolaan Caran kotimaisemiin iltalenkille. Tavoitteena saattaa Cara ja Dana yhteen nyt kun vielä voi. Kasvattajan ennusteen mukaan viimeistään vuoden ikäisenä on ihan turha yrittää enää. Eivät leiki, tappelevat. Saattavat sietää toisiaan. Se siitä sisarusrakkaudesta.

Onttolassa auto parkkiin Caran kotipihaan ja koirat remmissä pelastuskoiraradalle. Välittömästi iritpääsyn jälkeen alkoi suorastaan tappelu. Välillä juoksivat peräkkäin, välillä toinen ulahti. Kylmästi vaan käveltiin eteenpäin ja kyllähän ne koirat perässä tulivat. Rytinästä ja kopsahduksista päätellen männyt hyppivät koirien eteen niiden juostessa. Dana ainakin pyöritteli hetken päätään yhden isomma osuman jälkeen. Lenkin jatkuessa vauhti hieman hyytyi ja pennut touhusivat erilläänkin jonkin aikaa. Lopussa saavuttuamme Caran pihaan taasen, Caran emäntä otti kameran eteen tavoitteena ottaa tytöistä yhteiskuva. Loogisesti ajateltuna suurin puhti olisi ollut poissa ja koirat jaksasivat istua hetken paikallaan - turha toivo. Pari sekuntia taisi olla maksimi kunnes kähinä alkoi - hillitympänä tosin kuin lenkin alussa - uudestaan. Siinä rytäkässä Danalta lähti hammas. Ainakin suu veressä se siellä touhusi :)

Jotain kuvia osui sellaisia, missä näkyy koiria melkein kokonaisena. Määrä kovaa laadun :) Tässä Caran emännän laukoma kuva siskoksista. Ja kuten kaikissa yhteiskuvissa, jollain on aika silmät kiinni :D

Tytöt ei ole ihan samasta puusta. Dana on enempi kirveellä veistetty palikkapäineen, Caralla on suipompi pää. Mutta niiden juostessa ja kähistessä keskenään koiran pikatunnistukseen piti käyttää pannan väriä :)