Ulkona on parikymmentä astetta pakkasta. Vielä Dana siellä porhaltaa täyttä häkää. Viihtyy hyvin pihalla, mutta sen saa kyllä kohtalaisen hyvin sisällekin. Lenkillä heijastinliivi lämmittää hiukan, mutta eihän se mikään toppaliivi ole. Tosin sakemanni on sen verran alkukantainen rotu, ettei se pienistä pakkasista säikähdä. Taitaa emäntää paleltaa ensin :)

Ensi viikolla on viimeinen toko ennen talvitaukoa. Eipä me päästä sinnekään. Dana juoksee edelleen, mutta nyt se näyttäisi olevan lopettamaan päin. Peräpää on edelleen turvoksissa, mutta koira haisee selvästi enemmän ja ei valuttele enää lätäköitä. Pari päivää ollaan selvitty enää yhdellä lattianmoppauksella. Toivon joulupukilta juosun loppumista, koskapa minulla alkaa olla käsissäni energiapakkaus, joka saattaa räjähtää. Kaikista parasta olisi päästä naapurin poikakoirien kansa riehumaan, mutta se ei ihan vielä onnistu. Sitten seuraavaksi aletaan jännätä keksiikö koira alkaa valeraskaaksi. Sehän tästä vielä puuttuisi...

Ohjatut tokot ja koiratoleranssin kasvattaminen ei sitten onnistu vähään aikaan. Eipä tuolle mahda mitään. Treenataan pikkuhiljaa kotosalla. Lenkeillä Dana kulkee melko hyvin tien laitaa ja pyörä- ym. ohitukset alkaa mennä aika hyvin, kunhan sen saa istumaan tien laitaan ja pitää hihnan lyhyenä. Toisia koiria kohti se saattaa hyökkiä rähinällä tai ilman. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen jäänyt toisen koiran emännän tai isännän kanssa juttusille ja olen saanut koiran rauhoitettua vierelle. Siinä se sitten istua nakottaa ja mulkoilee sitä toista koiraa, mutta ilman rähinää. Sen sijaan, jos minun juttukaverillani ei ole koiraa mukana, Dana alkaa vähän ajan päästä hyppiä minua vasten ja vinkua suureen ääneen, aivan kuin se elämä olisi kiinni siitä, että olisi pakko päästä etiäpäin. Kärsimätön lapsi :) Pidän Danskun toki edelleen hyvän välimatkan päässä vieraista ihmisistä. Se kun saattaa hypätä ja napata vaatteista. Tuttuja muistuttelen asiasta, kun tulevat lähelle ja on jo tuttavia, joiden niskaan Dana ei edes yritä. Hyvä niin.

Tässä pari tuorehkoa kuvaa, itsenäisyyspäivän aikaan otettuja. Vähän tummiahan nuo on, mutta tähän vuodenaikaan valaistuolosuhteet eivät ole mustan koiran kuvaamiseen ihan parhaat.

Dana on kuulemma hyvännäköinen ja -kokoinen. Niin minunkin mielestäni :D

Danskulla on aika pitkät kynnet etutassuissa. Varsinkaan nyt talvella ne ei oikein kulu, joten meidän pitää varmaan naapurin kanssa ottaa matsi Danaa vastaan ja leikata vähän kynsiä. Ja ei, Dana ei koskaan ole antanut jostain syystä koskea kunnolla tassuihin, vaikka sitä harjoiteltiin pitkään ja hartaasti ihan pennusta saakka. Nyt saa koskea vähän, mutta jos on leikkurit kädessä, ei mitään jakoja. Eläinlääkäri viime käynnillä näytti, miten koiran saa pysymään paikallaan lattialla yhden ihmisen voimin, niin toinen voin napsia kynnet. Joku sanoi, että muutaman alistuskerran jälkeen kynsien leikkuu saattaa onistuakin yksikseen. Katsellaan. Kerron sitten, millainen taistelu se oli :)