Taas yksi viikko on vierähtänyt. On ollut töissä niin kiirusta ja viikonloppuna sitten köllöteltiin, että on päivitys unohtunut kokonaan.

Tosiaan, Dana on tänään 11-viikkoinen nuori neiti. Se kasvaa koko ajan. Mietiskelin tuossa männäpäivänä, että kaikki kuvat sakemanninpennuista on aina sellaisia suloisia pyöreitä palleroita. Dana ei ole missään vaiheessa ollut pyöreä pallero. Se oli tuommoinen sirpakka jo pienenä. Tällä hetkellä se näyttää minikokoiselta pörröiseltä sakemannnilta. Ja ei se varmaan siitä kamalasti muutu. Korkeintaan kasvaa korkeutta ja on tulevaisuudessa vähemmän pörröinen.

Synttärin kunniaksi kävimme ekaa kertaa kävelyllä Utransaarilla. Siltoja pitkin isolle saarelle ja sieltä hissuksiin takaisin riitti Danalle. Utrassa on muuten rehellistä porukkaa. Olin unohtanut autossa ovet auki ja siellä oli tieysti maallinen omaisuus myös. Se omaisuus odotteli vielä, kun tulin takaisin. Huh.

Dana on saanut kovasti kehuja etenkin koiraihmisiltä mutta myös koirattomilta. Sen ennakkoluulottomuus ja pelottomuus vieraita asioita kohtaan on huomattu. Toistaiseksi vain toiset koirat saavat huudon aikaiseksi. Tai häntä heiluu, mutta möykkä on hirmuinen. Ollaan jo pariin koiraan tässä naapuurustossa tutustuttu. Molemmat muutaman kertaa kookkaampia kuin Dana. Pancho the saksanseisoja vain nosteli jalkojaan, kun väkkärä pyöri mahan ja leuan alla tavoitellen huulia ja korvia. Bruno, joka lienee myös joku seisojarotu, olisi mielellään leikkinyt, mutta Dana oli taas niin pieni.

Ai juu, siitä meidän kestomöykkäkohteesta autoilusta on tullut miellyttävämpää. Eka viikko meni siten että möykkä kesti Joensuuhun saakka (20 km). Seuraavalla viikolla ei tarvinnut kuunnella sitä kuin Lehmon rampille asti (10 km). Nyt hiljaisuus alkaa (ehkä pientä vinkunaa vielä) Kajaanin tiellä (2 km kotoa). Tämähän taitaa tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa ollaan ihan yhteisymmärryksessä. Nyt möykkä on siirtynyt häkistä ulostulemiseen...

Danalla on mahdoton maha. Sen mielestä kolmesti päivässä tarjottu maittava nappulapiimävesimuhennos on vain aperitiivi. Sen pääasialllinen ruokavalio näyttää koostuvan kivistä, mullasta, tupakantumpeista (jos tavoittaa ja lähinnä tupakat, filtterit saattaa sylkeä pois), kuloheinästä ja sormista. Isommat kivet ehdin kaivaa kitusista pois, mutta pienempien kanssa on lykyssään. Nyt se tajuaa, että kivi otetaan suusta pois, joten se yrittää mahdollisimman nopeasti niellä sen. Sitten se syleksii niitä kiviä yöllä lattialle, kun ne pyrkii takaisin ylös.

Ollaan etsitty sopivaa aukeaa, metsikköä tms. jossa koiran voi päästää irti ja purkaa sen energiapaketin, joka käy hermoon kotosalla pidemmän päälle. Naapurilta saatiin vinkki hiekkakuopasta ja uimarannan viereisestä metsiköstä. En toistaiseksi tiedä missä täällä on uimaranta, joten heitettiin lenkki hiekkakuopalle. Heti kun otin koiran ulos autosta, tajusin, mikä suuri virhe se oli. HIekkakuoppahan on täynnänsä kiviä! Onneksi Utransaarissa oli vähänlaisesti kiviä. Sinne mennään toistekin!