Otettiin vähän varaslähtö noihin koirakaveruuksiin. Jotkut sanovat, että vasta 16-viikkoisrokotuksien jälkeen, jotkut 12-viikkoisrokotuksien jälkeen, jotkut miloin vain tuttujen koirien kanssa. Minäpä se sitten olen hankkinut tuttuja koiria, kun en ole ehtinyt muuten naapurustoon tutustumaan lyhyen tällä asusteluni aikana. Ensimmäinen koirakaveri on Pancho. Täysikasvuisen saksanseisojan ja 11-viikkoisen sakemannin kokoero on melkoinen ja telmiminen on enemmän juoksentelua, mutta hyvin tulevat toimeen. Tosin Dana hieman muka säikähti, kun Pancho tuuppasi Danaa telmimisen lomassa kuonolla takamukseen. Piti juosta omalle portille turvaan :D

Toinen koirakaveri, joka sattuu olemaan samaa kokoluokkaa (vielä muutaman viikon) on Alma. Kääpiöpinserin kanssa leikkiminen on sitten ihan painimista hampaat esillä tai ilman :)  Joka tapauksessa nämä riehuhetket ovat tervetulleita energiapurkaustapoja. Sen jälkeen minulla on hyvin väsynyt pentu, joka nukkuu seuraavan yön lähes kokonaan.

Ja uusia asioita Dana on tietysti oppinut. Uusin juttu on ollut maahanmeno, jota harjoitellaan vielä, mutta Dana on äkännyt idean. Ja menee maahan, jos malttaa. Pikkuhiljaa aloitellaan jälkiharjoituksia. Kyllähän Dana kulkee paljon kuonno maassa, mutta katsellaan, josko se kuono jaksaisi etsiskellä pidempiä matkojakin makkaranpalojen perässä.

Huonoja juttuja, mistä yritetään päästä eroon on ehdottomasti muille koirille haukkuminen ja muriseminen. Se on toki innokkuutta vielä tässä vaiheessa, mutta sidnaali lienee hiukan väärä. Ja nurmikon ja kukkapenkin kaivelu saisi myös jäädä hieman vähemmälle.