Nyt aion olla röyhkeästi ylpeä itsestäni ja Danasta.

Ollaan Danskun kanssa BH-kurssilla, jonka tarkoituksena on siis osaavan kouluttajan johdolla valmentaa koirakko BH-kokeen liikkeisiin ja tietysti kaavion kiemuroihin. Samaa kaaviota kun käytetään myös kaikkien pk-lajien tottisosiossa. Pari viikkoa sitten, kun mentiin ekalle kerralle, minulla oli koira, jonka kanssa tehtiin kyllä pitkääkin seuraamista pallo kainalossa, mutta pallon hävittäminen piti tehdä, samoin hienosäätöä. Oltiin muutenkin seministi eksyksissä koko homman kanssa. Teemun tottiksen jälkeen BH-kouluttajan neuvoilla, pallon hävitin kolmessa päivässä ja sitä jatkettiin. Nyt perjantaina käytiin vielä pulmakohtia, jotka meillä on seuraaminen, no lähinnä sen jankkaus ja luoksetulon paikka, koska Dana on jäänyt hieman kauas. Perjantaina kouluttajan terveiset olivat, että minulla on teknisesti liikkeet osaava BH-valmis koira, jonka kanssa pitää tosin vielä treenata häiriötä, lähinnä sitä että joku lentää (pallo, kapulat tms.).

Mahtavaa! Olen niiiiiiiin tyytyväinen! Eli paikallaoloa vielä varmistellaan ja pidennetään aikaa ja siinä se. Syksyllä siis kokeeseen. Oli perjantaina niin hyvä mieli, kun ajoin kotiin, että kuljin varmaan kaupassakin vielä rinta rottingilla. Jonkun muun mielestä tämä ei ehkä ole mitään, mutta meillä on Danan kanssa ollut pitkä matka tähän pisteeseen ja se matka on ollut kivikkoinen. Nyt pitäisi vielä saada koe läpi. Tähtäimessä on tehdä erinomainen suoritus. Vähempään ei tyydytä. Voikohan sitä koetta uusia? ;)

Mehän Danan kanssa treenataan tottista joka päivä. Kerran tai kaksi, riippuu päivästä. Mutta pointti on se, että treeni kestää parista minuutista ylöspäin. Eli, treenataan jotain juttua, yleensä seuraamista ja pari pienehköä pätkää otetaan ja kun menee loistavasti, treeni loppui siihen. Dana on alkanut jo itse odottaa tottistreenejä. Se painuu jo toiselle puolelle taloa odottelemaan, että joko mennään J

Sitten meillä on toki tehty hakua, jossa Dana tekee taas omia touhujaan eikä se keskity. Pitänee ensin väsyttää se tunnin metsälenkillä tai muuten sillä on kuono kiinni ja aivot narikassa.

Ja vepekausikin aloitettiin. Mietiskelin, että mahtaakohan osata uida enää. Turhaan pohdin. Sinne se painui venettä hakemaan. ensimmäistä kertaa muuten kunnolla, kun viime vuonna oli niitä hammasongelmia. Ja venekin tuli melkein rantaan sillä vauhdilla, että ihme, ettei aaltoja tullut perässä. Vientikin sujui aika mukavasti. Ekaa kertaa vedessä muuten. Pitää vaan muistaa, että palkkapatukka pitää näyttää heti kun lähetän sen ja pistää patukka piiloon, kunnes se antaa viestiesineen. Silloin menee mainiosti. Hyvä tyttö J

Pitänee yrittää saada joku vepekuvakin tänne lähiaikoina.