En taas hehkuta, miten hienosti meni koulutuskentällä. Tai ehkä vähän. Sehän menee, jos tehdään käytännössä kokoajan kontaktiharjoituksia. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, meidän on vähän pakko tehdä noin. Dana on niiiiiin terävä, että jos päästän sen kokonaan vaihtamaan vapaalle kentällä, homma leviää käsiin ja sitten kasaillaan keskittymistä taas vartti. Eihän sen tarvitse ihan kokoaikaa kekottaa ylös tuijottaen - niskathan siinä jummittuu - mutta vieressä istutaan nätisti. Eilen tosin oli pienenä haasteena ryhmässä ollut toinen sakemanni, jolle sattui ensin paikka meidän vieressä. Sehän oli sitten vinoon tuihjottamista ja haukkua puolin ja toisin. Pienellä uudelleenjärjestelyillä saatiin homma pelaamaan. Tappajakoira on tosin vaatinut seuraavan veriuhrinsa :D Tehtiin seuraamista ja minulla oli nakkeja nyrkissä, niin Dana kalttasi etuhampailla minulta kaksi sormea verille. Pintahaavoja, mutta viileissä nakkihyhmäisissä käsissä se haava ei ihan noin vain tyrehtynytkään. Verta oli sitten sormissa, treeniliivissä ja tietysti nakeissa. Tiedä vaikka tyttö jäljestäisi joskus hyvin verijälkeä, kun pääsi makuun :D

Mutta otsikkoon. Viikonloppuna oli Pohjois-Karjalan Seurakoirien eli PoKSin vepekisat. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että vepe tarkoittaa vesipelastusta. Se on ihan kilpailtava laji, jossa mitataan mm. koiran stressinsietokykyä, oma-aloitteisuutta ja fyysistä kuntoa. Lajissa kisataan kolmessa luokassa: alokas-, avoin- ja voittajaluokassa. Koira siirtyy alokkaista avoimeen, kun se on saanut 2 ykköstulosta ja avoimesta voittajaluokkaan, kun se on saanut 3 ykköstulosta. Valion arvon koira saa, kun sillä on kome ykköstulosta voittajaluokasta ja ainakin kakkostulos näyttelystä. Nöffit ja lantikat eivät käy soveltuvuuskokeessa ennen alokasluokkaa, kaikille muille sellainen on pakollinen.

Mikä minut sitten vei sinne tuuliseen järvenrantaa sunnuntaiaamuna, kun normaalit ihmiset vetävät vielä sikeitä lämpimässä peiton alla? No tietysti se, että siellä oli Ape! No, kuka se Ape sitten on? Ape on Iken perheessä asustava aikuinen sakemanni. Ape on tosi hyvin koulutettu ja sitä kehutaan kovasti, joten halusin nähdä, kun Ape tekee töitä. Olin paikan päällä parin liikkeen ajan ja hienostihan se meni. Ape kisaa voittajaluokassa. Ehdin nähdä, kun koira vie köyden veneeseen. Hieman kaartaen, mutta hienosti vei. Toinen liike oli malliesimerkki suorastaan. Liikkeessä on kaksi venettä, jotka soutavat toisiaan "vastaan" rannansuuntaisesti. Kauempi vene on 50 m rannasta lähempi 30 m. Koira on kauemmassa veneessä ohjaajansa kanssa. Käskystä koira hyppää veneestä veteen, ui liikkuvan etumaisen veneen luokse, nappaa veneestä roikkuvan köyden ja vetää veneen rantaan maalitolppien välistä. Kennelliiton sivuilla olevat nämä ja muut liikekuvaukset löytyvät tästä. Voittajaluokassa siinä vaiheessa oli neljä koiraa. Kaksi ekaa vetivät veneen reilusti maalin oikealle puolelle. Seuraava veti ensin oikealle, korjasi maalille ja viimetingassa väisti tuomaria ja veti pari metriä vasemmalle :) Auts! Ape toi veneen määrätietoisesti tasan maalin keskelle! Hienoa katsottavaa. Toki Apekin on vain koira ja tekee toisinaan virheitä, mutta minä en sellaisia päässyt näkemään.

Tässä muutama kuva, joista suurkiitos Jussi Lappalaiselle!

Ape vie esineen.

Ape pelastaa hukkuvan.

Skarppina veneessä ennen kuin tulee lupa lähteä.

Ja sitten vedetään reippaasti vene rantaan.

Ajattelin, että kun tuo minun saukkoni tykkää uida ja sehän vetää uintilenkkejä eli ei mene veteen vain kepin perässä, niin vepe saattaisi olla meille laji. Pitänee tiedustella vuoden vaihteessa PoKSilta, olisiko tulossa alkeiskursseja. Varsinkin kuumina kesinä, vepe on melkein ainut laji, mitä koiran kanssa voi harrastaa. AInakin tänä kesänä etenkin heinäkuussa meidän harrastukset liittyi enemmän tai vähemmän reporankana olohuoneen lattialla makaamiseen.

Noista vepekisoista vielä sen verran, että siellä oli nuori landseeruros, jonka omistajalle on pakko nostaa hattua. Miten voi riittää huumorintaju sen koiran kanssa? Lauantaina kyseisen koiran olisi pitänyt viedä dummy veneeseen. Se oli käsittääkseni ensin kantanut sen tuomarin jalkoihin ja lähtenyt kaivamaan hyvin tarmokkaasti kuoppaa rantahietikkoon :) Sunnuntaina pääsin todistamaan, kun koira jälleen totesi, että ui ite ja alkoi haudata dummya hiekkaan. Omistaja (jolla oli viisaasti  hieman normaalia ulkovarustusta vähemmän vaatetta) ilmoitti, että me viedään dummy sinne yhdessä ja otti koiraa pannasta ja kahlasi/ui sen kanssa veneelle. Vene tuli toki vastaan ettei ihan tarvinnut poijulle saakka loiskutella. Veneellä koira ei päästänyt dummysta irti ja loppujenlopuksi omistaja ja koira seisoivat rantavedessä seiut 5 minsaa neuvottelemassa päästetäänkö dummysta irti vai ei :D Hrrrrr!