Käytiin tänään rokotuksessa.

Rabiesrokotus oli menossa tämän kuun puolivälin tienoilla vanhaksi ja jos aikoo pitää rokotusohjelman voimassa ja samalla kisaoikeuden, se on syytä käydä uusimassa. Pyysin sitten samalla verinäytteen koirien DNA-arkistoa varten.

Käytiin Kuopion Eläinklinikalla Jynkässä. Syy siihen oli se, että ovat tuon kyseisen Helsingin yliopiston koirien geenitutkimusprojektin sopimusklinikka. Ilmaiseksi tai edullisesti saa otatettua verinäytteen, jonka klinikka sitten lähettää eikä itse tarvitse häslätä sen kanssa. Klinikka oli meille uusi tuttavuus kokonaan. Pohjois-Savon puolella asuessa ei ole ollut vielä tarvis käydä lääkärissä.

Klinikalle mennessä tuulikaapissa oli itsepalvelukirjaussysteemi. Semmoinen pad seinässä kiinni ja siihen nakuteltiin sitten koiran tietoja. Reilu 5 minuuttia hurahti helposti, kun syötti alkutietoja. Oli siinä vaakakin, jossa punnasin Danan sitten myöhemmin. 27,9 kiloa sakemannia asuu meillä. Toisella kerralla sain tulokseksi 25,5, mutta veikkaan, että se istui vähän reunalla ja häntä ei ollut messissä tuolloin.

Hoitaja otti verinäytteen ihan aluksi (vajaa 1 putki) . Se ei ollut ihan helppoa ja miten minusta viime kesänä, kun otettiin allergiatestiä varten näyte (4 putkea), se meni paremmin. Toki näytteenottajat on erilaisia samoin kuin tilanteet ja paikat. Kesällä Tohtori Kontulla Dana seisoi pöydällä, minä pidin koirasta kiinni ja Martina syötti toisella kädellä maksanaksuja koiralle ja toisella piti putkea. Ja meni hienosti. Nyt Dana oli lattialla minun jaloissa, hoitaja istui sen edessä, minä pidin kiinni ja ei naksuja. Makkaraa oli taskussa, mutta ei saanut siinö antaa. Minusta tuntuu, että Danalle on vähän epämukava tuo selkä seinää vasten -tilanne. Pöydällä se olisi saattanut olla näpsäkämmin.

Lääkärin luona laitettiin sitten rokote. Alunperin oli tarkoitus laittaa vain rabiesrokote, mutta koska sen voimassaoloaika on myös nykyään kolme vuotta (ennen kaksi), tökättiin nelosrokote nyt samalla, niin ei tarvitse juosta lääkärissä joka vuosi. Muuten ensi vuonna olisi ollut toisen rokotteen aika. Nyt ne ovat samassa kierrossa.

Pyysin lääkäriä samalla kuuntelemaan sydämen, kun sitä ei itse oikein voi tarkkailla sekä tsekkaamaan sen toissa vuonna katkenneen kulmahampaan. Muutama besserwisser on syyllistänyt minua siitä ettei hampaalle ole tehty juurihoitoa. Se toki tarkastetaan ihan joka kerran, kun ollaan lääkärissä, oli käynnin syy sitten mikä tahansa. Lääkärin lausunto on aina sama: ei näe syytä toimenpiteisiin toistaiseksi. Ja miksi pitäisi tehdä jotain? Koira syö, tekee käsivarrenpaksuisesta puutavarasta hammastikkuja, tarttuu palloon, patukkaan ja jopa purutyynyyn tarvittaessa. Ainut, mitä se ei syö, on isot naudan lumpiot, mutta kaikki koirat ei vaan syö niitä. Meillä syödään sitten pienempiä luita, kuten lammasta ja poroa. Toisekseen, näin ruuhka-Suomen ulkopuolella tuo juurihoidattaminen ei ole ihan nurkan takana.

Joka tapauksessa, meillä asuu terve nuori saksanpaimen, joka porskuttaa taas eteenpäin uusin rokottein. Seuraava piikki onkin sitten perjantaina, kun on siedätyspiikin aika.