Vihanneskokeilut jatkuvat. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en tuputa koiralle pelkkiä vihanneksia, mutta annan maistaa, kun itsekin otan :)

Mutta viikon vihannes on: tomaatti! En kauheasti karkista tykkää (suklaa menee kuitenkin missä muodossa tahansa :D ), joten karkkipussin virkaa tekee esim. kirsikkatomaattirasia. Annoinpa sitten Danallekin yhden maisteltavaksi. Se teki niinkuin aina, otti palan (tässä tapauksessa koko kirsikkatomaatin) suuhunsa, heitteli sitä hetken, natusteli kuitenkaan puraisematta ja maisteli suutuntumaa. AIkanaan sitten puraisi ja oli hieman hämmentyneen oloinen, kun sisältä purskahtikin mehua, mutta hyvin näytti maittavan. Annoin toisenkin ihan vaan lauantain kunniaksi. Muut söin ahneena itse.

Dana vetää aika lailla, se on tehnyt sitä aivan pienestä pitäen, mutta en ole saanou karsittua sitä pois. Ostettiin sitten Isojen Koirien Panta eli puolikuristava, joka tosin on nyt vielä aavistuksen reilu tai ainakin ketjulla riittää pituutta. Siksi Dana näyttääkin ganstalta, kun ripustin sen nimikyltin (omistajan puhelinnumero toisella puolella) siihen renkaaseen mihin laitetaan hihna. Nyt mun pikku gansta siis kävelee ympäri pihaa blingbling kaulassa. Löysänä ketju nimittäin ylettää ryntäsiin saakka :D Opetelkoon nyt pitämään tätä pantaa - ja mikä tärkeintä sukeltamaan siihen suosiolla - sillä piakkoin aletaan opettelemaan tuota vetämistä kokonaan pois. 

Dana rähjää edelleen niskakarvat pystyssä toisille koirille. Tavoitteena olisi aikanaan päästä sellaiseen tilaan, että muut koirat ohitetaan huomiotta. Viel'ä meidän kontaktiharjoitusten hedelmät ei ihan riitä siihen.

Hampaitten lähdössä ollaan pahasti siskoa jäljessä. Sisko näyttää harvahampaiselta mummolta ja Danalla on melkein koko maitohammasarsenaali vielä tallella. Nyt on kaikki kulmurit tuplana. Yritetään löystytellä niitä ydinluilla ja rättivetoleikeillä omin konstein. Jos ei onnistu, pitää pyytää tohtorilta apua. Eilen vetoleikissä lähti yksi poskihammas, jonka keräsin talteen, kun kerran kerkesin. Taitaa ola ensimmäinen ja viimeinen Danan maitohammas, jonka näen. Se tuntuu lohmaisevan irronneet hampaat saman tien suuhunsa.

Emäntä lähtee illalla talkoilemaan yöjäljen tottikseen. Näkeepi sitten, miten se oikeasti pitää tehdä ja mikä on siis meidän tavoite. Vahtipalvelu 24h jää kotiin odottelemaan rosmoja kieli pitkällä.