Dana on liittynyt katkihampaisten sakemannien joukkoon.

Katkennut kulmuri ja näkyvissä oleva pulpa. Se oli ihan hieno hammas. Vieressä tyhjä kolo ikenessä siinä kohtaa, missä vielä kesäkuun ekoina päivinä sijaitsi alahammas.

Käytiin tänään tohtorin pakeilla hieman kosultoimassa tilannetta. Tohtori tiiraili ja tiedusteli, onko koira kipeä. No ei kai kamalan, kun se pelasi palloa, temusi naapurin beaglen kanssa ja söi kuppinsa tyhjäksi sekä detastixin päälle. Lääkäri on sitä mieltä, että jos ei isommin vaivaa, jätetään siihen. Maailma on pullollaan katkihampaisia sakemanneja, jotka on ikänsä kanniskelleet kiviä ja ei mitään ongelmaa. Sen verran autetaan luontoa, että kunhan apteekki tilaa huomiseksi, hampaaseen laitetaan fluorilakkaa, joka suojaa näkyvissäolevaa ydintä sekä vahvistaa pintaa. Hän arveli, että osasyynä saattaa olla kesällä saatu damage, joka antoi periksi vasta nyt.

Jos hampaalle halutaan jossain vaiheessa tehdä jotain, on kolme vaihtoehtoa. Viilataan terävä reuna tasaisemmaksi. Nyt se saattaa ainakin koiran tohkeishammastaelussa tuntua käteen ikävältä. Voidaan tehdä juurihoito, joka on isotöinen ja maksaa maltaita, mansikoita ja hunajaa. Onnistumisen kanssa on vähän niin ja näin. Kruunuja on turha alkaa tekemään, koska se saattaa olla se ensimmäinen keppi, joka osuu kohdalle ja se on sitten siinä. Kolmas vaihtoehto on vetää hammas pois. Otetaan vain jos hammas tulehtuu tai vaivaa muuten. Laskettiin tosin, että neljään ikävuoteen mennessä koiralla ei ole tätä menoa yhtään hammasta suussa, jos niitä aletaan kiskomaan irti.

Ei kuulemma ole rajoitteita, joten jatkossakin palloja, keppejä, mitä vaan. Näillä mennään.