Alkaa pikkuhiljaa edistyksen myötä valkenemaan, miten Danan kanssa on toimittava, jotta se tekee töitä kunnolla.

Syy, miksi en ole aikaisemmin pohdiskellut näitä on se, että meillähän on enemmän tai vähemmän tehty aloittelevia juttuja. Vähän höpöhöpöä. Mutta nyt aletaan mm. tottiksen kanssa olemaan siinä tilanteessa, että paketti alkaa olemaan kasassa ja suoritus pitäisi olla rauhallista, mutta näyttävää. Hepulin saanut arvaamaton sakemanni ei toteuta tätä visiota. Niimpä olen suunnitellut rutiinit, joita aletaan käyttää sekä treeneissä että kisoissa ja näin saada koira kuulolle itse suoritukseen.

Tottis: Dana tyttää tottiksesta. Samoin ohjaaja, koska koira siitä tykkää. Flegmaattisen otuksen kanssa on ikävä vääntää kentällä. Mutta koska Dana vetää kilarit viimeistään kentän laidalle tullessa ja alkaa tehdä tuhmuuksia, tämä koirakko tekee aluksi parkkiksella ihan perusseuraamista siten, että saa palkattua pari kertaa ennen kuin mennään kentälle. Koira on paremmin kuulolla eikä se seuraa sambaten enää, vaan ihan kuosissansa.

Haku: No tämäpä se on vielä enemmän Danan mieleen. Se vetää kuin höyryjyrä aloitukseen ja ensimmäisen ukon "piston" se lähinnä juoksee juoksemisen ilosta. Alan epäillä, että se törmää ukkoon vahingossa. Toisella ukolla ja vielä paremmin kolmannesta eteenpäin, alkaa kuono ja aivot tehdä yhteistyötä. Niimpä ainakin kokeilen sellaista, että ennen varsinaista suoritusta tai treeniä, Dana hakee pari kertaa helpon ukon, jotta isommat energiat saadaan hukattua. Tämä saattaa olla haaste kisassa, mutta treenikaverit arveli, että kisapaikalta löytyy aina joku, joka suostuu kykkimään pusikossa hetken. Tai sitten kyselen kisoihin kaveria mukaan.

Esineruutu: Sama kuin muissakin. Työkoira tykkää tehdä töitä. Eli, ennen ruutua pari lyhyttä esinepolkua, mistä pääsee palkkaamaan ja sitten töihin.

Jäljelle en ole keksinyt vielä, miten sen saa oikeasti rauhoitettua. Vaikka sen laittaa maahan jäähylle, se pomppaa kuin viritetty jousi, kun on aika tehdä duunia.

Katsotaan toimivatko nämä. Toivottavasti.