Pääsimme käväisemään raunioradalla, missä Isot Palveluskoirat harjoittelevat. Mielenkiintoinen paikka. Meistä molemmista. Siellä oli kaiken näköisiä rakennelmmia, osa vielä pystyssä, osa laonneena tai enemmän tai vähemmän tarkoituksella tuhoutuneena. Mukana oli entinen rajavartija naapurista ja hänen koiransa, Danan ykköskamu Pancho. Koirien juostessa peräkkäin ei ehkä se keskittyminen ympäristöön ollut ihan huipussaan saati, että Dansku olisi kuunnellut minun huutelujani pätkääkään, mutta ennakkoluulottomasti Dana kävi kurkkaamassa joka koloon ja taloon. Kiivennyt ei vielä, mutta sen ehtii.

Meidän ritiläkammo ehkä helpotti hieman. Raunioradan suunnalla rajavartioston alueella käytiin kokeilumielessä yhden huoltorakennuksen sivustalla kokeilemassa ritiläistä lastauslaituria. Sinne meni ritiläluiska, joka on hieman tiheämpää ritilää ja tasolla oli sitten harvempaa. Ensimmäinen yritys oli pientä huutoparkua, mutta toisella kerralla Dana tassutteli jopa omatoimisesti edellä luiskaa ylös. Tasolla sitä pelotti ja paino oli hyvin takaisesti kaikilla neljällä tassulla ja se seisoi tukevassa haara-asennossa, mutta sen verran pelko hellitti, että se suostui nauttimaan pienen lihapullan snacksin siinä samalla. Tiistaina tokokeikalla käydään taas kokeilemassa niitä hirmuisen pelottavia ritiläportaita...