Jep. Edelleen helteitä. Pitää alkaa hieman varautumaan ekoihin viileämpiin keleihin, koska Dana luultavasti pöpähtää kokonaan ja alkaa viimeistään silloin tekemään tuhojaan. Sillä on nyt menossa teinikausi, jossa kuunnellaan puolella korvalla jos silloinkaan. Murrosiän sekopäisyys tulossa. Sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä vaaditaan - edelleen. Luultavasti hamaan loppuun saakka.

En tainnut edellisen asuntomessukeikan jälkeen kertoakaan kuulumisia. Meidän huki messuilua on ohi ja sitä myöten koiran kanniskelut rappusia alas. Käytiin joka ilta koirapuistossa, jossa saatiinkin mukava kokoelma koirakavereita. Turre oli tietysti ehdoton. Samoin Ecco, Wanda ja pieni 14-viikkoinen Ukko. Ja kaikki muutkin karvakorvat. Siellä oli tosi paljon pentuja. Eräänkin kerran saldona 7 koiraa, kaikki ikää 5-10 kk. Siinäpä oli mukava laumautua. Dana ei haukkunut Turrelle enää ollenkaan ja tuskin muillekaan, kun se oli puistossa. Silloin tällöin se sai haukkukohtauksen. Porukalla analysoitiin, että muille koirille haukkuminen on ehkä kuitenkin epävarmuutta tilanteesta. Siinäpä meille opinsarkaa. Jospa Cesar Milanin opeista löytyisi siihenkin lääke.

Turren ja Danan laiskapainia. Turre on viikkoa nuorempi kultsikkauros.

Dana ja Wanda ja Haju. Wanda on Danan kanssa samanikäinen valkoinen paimenkoira, mutta huomattavasti massiivisempi ja vajaa 10 senttiä korkeampi.

Ai joo, noista rappusista. Siellä Särkinimessä, missä majailtiin, on Särkilahden silta ja ennen siltaa haarautuu asfalttipyörätie sillalle ja hiekkatie sillakupeeseen, jossa on pari puistonpenkkiä maisematunnelmointiin. Niiden penkkien lähellä nousee hiekalta sillalle ritilärappuset, n. 15 matalahkoa askelmaa. Mepä sitten käytiin treenaamassa niitä rappusia aina kun mahdollista. Ekalla kerralla Danaa vähän janskätti tulla raput alas, mutta viimeisellä kerralla suit sait molempiin suuntiin meni tassu. Ongelmana ei siis ole niinkään raput tai kiiltävät pinnat, vaan kierreportaat.

Huomasin muuten taas erään seikan Danan käytöksessä. Se on ollut tiedossa, että jos jollekulle heittää kepin tai pallon, Dana ei mene väliin, jos se selkeästi tajuaa että pallo ei ole sille. Se jää puoleen väliin odottelemaan, että toinen hakee omansa ja juoksee takaisin toisen rinnalla. Tämä on huomattu Panchon kanssa telmiessä. Sama homma on jos on kolme koiraa, joista kaksi koiraa leikkii keskenään. Dana ei mene väliin. Se saattaa polizeina haukkua vieressä, mutta ei mene mukaan painileikkeihin. Toisin oli pentukoulukussa, kun siskot kurmottivat yksissätuumin veljeä. Ihme, etteivät lentäneet koulusta pihalle koko kolmikko ;)

Saatiin haukkupanta lainaan. Pihan koirillehan Dana ei juurikaan hauku, elleivät pysähdy meidän portille, mutta siilit saavat etenkin iltamyöhällä padot aukenemaan. Näyttää toimivan ainakin tällä hetkellä.

Heinäkuu ollaan oltu aikasta laiskoja. Toki kaikkea pientä ollaan tehty, mutta ei mitään kokonaisvaltaista treeniä. Pitänee huomenna taas mennä katselemaan, miltä se koulutuskenttä näyttää.

Hampaiden vaihtuminen näyttää pysähtyneen. Olen edelleen melko varma, ettei ihan kaikki etuhampaat ole vaihtuneet, mutta ei siellä tupliakaan näytä olevan, joten antaa olla vielä. Poskihampaat näyttävät ainakin olevan terässä. Ostin uuden lelun, sellaisen leijonan, missä ei ole fyllinkejä ollenkaan vaan "nahka" ja kaksi vinkua sisällä. Leijonalta on nyt amputoitu jalat ja häntä. Muutama rouskaisu ja vot! Taas menee leijona pienempään tilaan. Jännä sinänsä, meillä on nimittäin samanlainen raato, olisikohan pesukarhu, mutta pienempi olemassa ennestään. Dana sai sen ihan pienenä. Pesukarhu saa olla rauhassa ilman isompia tappioita. Taidan siirtyä samaan kuin moni muukin: kirpparilta säkillinen pehmoleluja parilla eurolla. Kulutustavaraa. Joku sanoi, ettei tiikerinkestävät lelutkaan ole välttämättä sakemanninkestäviä.

Meinasin käyttää Danaa mätsärissä. Ihan vain tsekkaamassa, miten moinen stressitilanne vaikuttaa tytön pääkoppaan ja olisihan se ihan hauska käydä kehässäkin näytillä, vaikka siellä tuskin sakemannituomaria on. Meneehän Dana pentuluokkaan vielä, kun vajaa 7 kk on, mutta se saisi hieman kasvaa (nartturajojen keskiluokan puitteissa). 10 kg ja 10 cm olisi vielä mahdollista. Danalla on aika pitkä kieli ja melkoisen pitkä häntä. Sakemannin rotumääritelmän mukaan häntä muistaakseni ylettää kintereisiin, mutta meillä se viistää kyllä maata. Joten jos koira on ylikasvuinen molemista päistä, sen TÄYTYY kasvaa sieltä keskeltäkin. Eikö? :D

Viileämpiä kelejä siis odotellaan. Olen kuumimpaan aikaan antanut Danalle joka päivä mehujään. Litran pakasterasiaan jäädytetään kerroksittain vettä ja joko märkäruokaa (mitä meillä on pusseittain, kiitos Asuntomessujen sateeseen kypsyneen Pedigree-esittelijän :D ) tai jauhelihaa. Koko komeus kipataan pihalle ja siitä riittääkin sitten viilentävää rouskuteltavaa ainakin 10 minuutiksi. Päivällä ei oikein lenkkeillä, mutta illalla kun tulisi viileää ja olisi suotuisa lenkkeilykeli, muistuttaa Kontiolahden kunta kaikkia säästämään energiaa näyttämällä esimerkkiä ja laittamalla katuvalot pois jo joskus kymmenen jälkeen. Jee! Ole siinä sitten kävelyllä mustan koiran kanssa pilkkopimeällä kirkonkylällä. Kajaanintiellä on katuvalot, mutta sitäkään pätkää ei riitä ikuisuuksiin. Lauantai-iltana/yönä olikin sitten jännää paitsi väistellä paikallisesta pubista aikaisin kotiutujia myös arvella, onko edessä oleva rapina ihminen, siili vai peräti kissa. Talvella kunta pitää kirkonkylän valot puhuksissa klo 24-06 (tai 5:30), mutta nyt on jostain syystä erityinen säästökuuri menossa.

Eli, lähiaikojen ostoslistalla on heijastinliivi - molemmille. On hieman ennakoitava ja arvioitava koiran tulevaa rinnanympärystää. Onhan Dansku vähän äijämäinen, mutta tuskin siitä mitään tynnyriä tulee. Meinasin sortua brändeihin ja hankkia Danalle ihan Hurttaa. Nyt pitää vain päättää, ostaako oranssin vai keltaisen.