...ainakin emäntää. En tiedä, oliko Danasta nyt niin superihanaa istua auton takakontissa ja yöpyä vieraissa paikoissa.

Mepä siis kävimme tyttöporukassa Utsjoella. Koskapa asialla oli yksi ihminen ja yksi koira, ajaminen jäi luonnollisesti sille ihmiselle. SIksipä en edes suunnitellut ajavani putkeen, vaan meno- ja tulomatka paussitettiin.

Lähdimme lokakuun viimeisenä perjantaina. Mitään kiireaikataulua ei pidetty, koska nyt oltiin lomalla. Olin pakannut auton, koiran ja itseni ja lähdettiin ajamaan kohti Kajaania. Kymmenen minuutin ajon kohdalla miettiessäni, että mitä sellaista olisi unohtunut, mitä en voi ostaa mistään, tuli mieleeni Danan ruoka, mikä kökötti keittiön pöydällä. Pieni kaarros takaisin ja matka jatkui. Yöksi suuntasimme Ranualle. Siellä oli oikein näpsäkkä pieni hotelli nimeltä Ilveslinna. Lemmikkihuone oli hyvä, ulko-ovi lähellä ja lemmikistä ei tainnut kummoista lisämaksuakaan olla.

Aamulla matka jatkui. Ei käyty sen kummemmin Ranua eläinpuistossa, kuin että kävin ostoksilla eläinpuiston kupeessa. Matkaan tarttui Fazerin tuotteita, viinejä ja noitarumpukoristeinen fleecehuopa. Tuli sellainen tunne, että pohjoisessa huopia ei ole koskaan liikaa :)

Siitä sitten surautettiin Utsjoelle. Majapaikka oli kolmisen kymmentä kilometriä Karigasniemeltä ylöspäin. Rovaniemeltä eteenpäin oli lunta, joten siellä alkoi olla jopa valoisaa. Saavuimme illansuussa majapaikkaan Tenojoen varrelle ja eipä siinä muuta oikein voinut tehdä kuin etsiä sijaansa, jaloitella ja suunnnitella unia. Seuraavat kolme päivää olikin sitten lunta, lunta ja lunta. Tunturissa oli nimittäin tuolloin polveen saakka lunta eikä kelkalla oltu vielä ajettu uraa. Kolmantena päivänä käväistiin Utsjoella ja Nuorgamissa ihan sitä ilosta, että kun kerran oli siihen saakka ajettu, käydään nyt sitten niin pohjoisessa kuin pääsee Suomen puolella. Danalla ei mennyt rabiesvasta-ainetesti läpi, joten Norjaan ei ollut asiaa.

Rovaniemen yläpuolella alkoi olla luntakin.

Meidän möksä. Tilan vanha päärakennus.

Dansku Tenon rannassa. Toisella puolella jokea on Norja.

Sieiddenjunis-tunturilla oli lunta. Tuossa on toistaiseksi ajamaton kelkkaura jota pitkin tarvottiin kohti tunturin lakea.

 

Möksässä oli ihanaa. Ei telkkaria, radio kai olisi ollut, mutta en laittanut päälle. Se aika, mitä ei oltu ulkosalla meni lämmityspuuhissa ja lukiessa. Torpassa ei kuulunut Danan tuhinan ja lieden rätinän lisäksi muuta kuin kaappikellon naksutus. Kolme päivää rahoittumista ja päikkäreitä.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan. Tuli sitten sekin päivä, kun oli aika suunnata kotiin. Olisihan siellä vielä viihtynyt, mutta pääseehän sinne joskus takaisin! Ajomatka kohti Kuusamoa oli muuten mukava, mutta mitä lähemmäs kuusamoa tultiin, sitä kurjemmaksi ja pimeämmäksi sää muuttui. Kaiken kukkuraksi noin tunti ennen Kuusamoa, joku paiskasi lumipallon tuulilasiin. Onneksi ei mennyt rikki. Kuusamossa mentiin yöksi Sokoshotelliin. Palvelu oli hyvää ja huonekin melko loistava. Siellä odotteli tervetulotoivotukset karvaiselle vieraalle herkkutikkujen ja vesikupin kera. Herkkutikut otin samantien talteen ja meillä oli omat kupit mukana. Huone oli muuten ihan hyvä, mutta miksi lemmikkihuoneessa on kokolattiamatto???

Kun Dana tuli huoneeseen, sen piti ensi vähän murista ja haukkua sille toiselle mustalle koiralle, joka siellä oli jo. Ja silloin tällöin, kun se haahuili siinä eteisen kohdalla, oli muristava taas. Toinen koira ei haissut millekään niin se oli epäilyttävä :D Kaiken kruunasi pikkukoira, joka oli siinä samalla käytävällä vastakkaisella puolella. Dana nimittäin murisi pikkukoiran haukulle aika säännöllisesti. Jännitti, että mahtaakohan Dana vastata, kun pikkukoira haukkui aamulla puoli kuuden aikaan ja haukku kuului muuten hiljaisessa hotellissa aika hyvin. Dansku Banskulla on ihan pikkaisen kuuluvampi ääni, kuin jollain pikkufifillä :)

Oli alunperin tarkoitus valloittaa Valtavaara lähtöaamuna, mutta vesisade jotenkin vei innon siitä. Kolme tuntia pahrustamista vaaralla ja sen jälkeen kuden tunnin kotimatka ei oikein innostanut, joten aamupalan ja pienten aamutirsojen jälkeen käännettiin Golffin keula Kontiolahtea kohti. Pieni pitstop Kajaanissa partiotoimistolla ja sitten oltiinkin jo kotosalla.

Dana kävi kahden autoilupäivän jälkeen tosi pahasti kierroksilla. Niin pahasti, että iltalenkillä se valitettavasti sai saalistettua yhden poloisen pyöräilijän, kun emännän tutka petti. Emäntä pääsee nyt korvaamaan pyöräilijälle uuden uutukaisen ulkoilupuvun. Onneksi asia saatiin muuten sovittua eikä poliisia tarvinnut huudella. Mitä tästä opimme? Kun ollaan istuttu autossa urakalla, Dana on päästettävä juoksemaan metsään höyryjä vähemmäksi. Toistaiseksi kierroksilla käydessään se on aika hazardi.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Reissussa oltiin ja varmasti mennään uudestaan.