Kävin eilen tutustumassa luonnetestauksen ihmeelliseen maailmaan. Dana ei toki ollut testissä, mutta kolmen koiran suorituksen katsoin. Dana ei varmaan koskaan menekään testiin, koska palveluskoirille on BH-koe. Ja ilman BH-koetta ei voi kisata palveluskoiralajeissa.

Mutta siihen koskeeseen. Mietiskelin koko kokeen ajan, mitä Dana tekisi juuri siinä tilanteessa. Kokeen varsinaiset speksit löytyvät Kennelliiton sivuilta, en ala niitä enempää selittämään nyt tässä. Omistajan tehtävä koko kokeessa on seisoa narunjatkona ja katsoa, että koira liikkuu sinne suuntaan, minne olisi tarkoitus. Kokeen piti kaksi tuomaria. Aluksi tuomari taputteli ja leikki koiran kanssa. Leikki oli vetoleikki, jolla oli tarkoitus testata koiran taistelutahtoa. Kaksi koiraa ei edes katsonut leluihin. Dana olisi ominut kepin samantien. Onneksi siinä valikoimassa oli myös narulelu, jota olisi mahdollisuus kysellä takaisinkin ;) Sitten taisi olla omistajan puolustaminen. Toinen tuomari tuli omistajaa kohti uhkaavasti keppiä heilutellen. Seuraavana oli kelkka. Kelkka oli vanerista tehty kelkka, jossa oli ihmishahmo ja jotain kolisevia purkkeja sisällä. Dana olisi luultavasti ensin haukkunut sen ja sitten käynyt antamassa pusun. Poikakoirat nostivat mielellään jalkaa siihen :D

Mitäs sitten. Olikohan sitten haalari ja tynnyri. Koira ja ohjaaja kävelivät seinänviertä ja talon kulmalta hyökkäsi haalari. Toisella kierroksella haalari ei liikkunut, mutta tynnyri lähti kolisemaan perään. Sitten oli hämärä huone, jonne omistaja meni piiloon ja koira tulee perästä ja etsii omistajan. Tarkoitus on, ettei koira jäädy missään vaiheessa, vaan toimii kokoajan. Vaikka sitten tutkisi huonetta..Seuraavaksi oli itsensä puolustaminen. Koira jätettiin talon nurkalle yksin ja tuomari uhkasi sitä jälleen kerran. Viimeisenä oli laukaukset ja koe oli ohi.

Dana olisi varmasti pärjännyt kaikessa muussa, mutta tuo uhkausjuttu vähän arveluttaa. Danan tuntien se puolustus saattaa jäädä päälle. Varsinaista tilannetta onneksi ei koskaan ole ollut päällä, mutta Dansku on osoittanut jo ettei sen nenille hypitä. Sitä en tiedä, onko se tarpeeksi kova jatkamaan normaalisti kun uhka menee pois vai muisteleeko se pahalla. Tuomari nimittäin testasi uhkauksen jälkeen suostuuko koira päästämään lähelle.

Mielenkiintoista oli.

Käytiin tänään metsikössä, missä Dana sai purkaa energiaansa rankoihin. En edes vaivaudu sanomaan niitä enää kepeiksi, koska ne eivät parhaalla tahdollakaan ole sellaisia. Yritin toteuttaa sitä neuvoa, missä lujitetaan suhdetta koiraan menemällä salaa piiloon esim. puun taakse ja koira joutuu ehkäpä hieman hätääntyneenä etsimään. Se ei vaan millään onnistu. Näyttää siltä, että vaikka minä en näe Danaa, se ei päästä minua näkyvistä, vaikka se höyryää pitkin pöpelikköä. Suurimman osan aikaa en ehtinyt edes lähellekään piiloa, kun Dansku jo juoksi luokse. Pari kertaa kuvittelin ehtineeni piiloon, mutta kyllä se suoraan minun luokseni juoksi. Suhde siis lienee toistaiseksi kunnossa :)