Merkkipäivä. 10 viikkoa mittarissa tänään. Dana on edelleen mielestäni pikkuruinen, mutta saatiin vertailukohta kun naapuriin tuli 7,5-viikkoinen collietyttö. Oli pakko kysyä heiltä, oliko Danakin yhtä pieni, kun se saapui. Kuulemma oli :) Kasvamista ei huomaa, kun pennun näkee joka päivä. Siksipä päätin dokumentoida kerran viikossa ainakin yhdellä kuvalla edistymisen.

Edistystä mittaa myös, että mitä nyt osataan. Dana osaa kulkea hihnassa melko kivuttomasti, tosin pientä hihnan puremista silloin tällöin villiityessä esiintyy. Dana istuu käskystä melko heti. Se odottaa ruokaa istuen eikä kerjää, jos teen ruokaa tai syön itse. Dana on melko sisäsiisti, kunhan omistaja jaksaa ravata ahkerasti pihalla. Meillä ei sanomalehtiä ole enää kuin makuuhuoneessa, koska sielä nukutaan yöllä ja ovi on kiinni lukuunottamatta sitä hetkeä, kun yöllä käydään ulkona. Myös takaoven luona on edelleen sanomalehti, mutta neiti ei jotenkin enää hahmota niiden tarkoitusta, vaan lirauttaa helposti lattialle, jos en ole tarkkana ja hihkaise sitä ovesta ulos ajoissa. Kyllä tämä tästä. Dana EI osaa olla autossa hiljaa.

Kevään edetessä ulkoiluhetket omalla pihalla pitenevät. Nyt kun on vielä monen kokoista hankea, on koordinaatiotreeniä hyvä harjoittaa ihan omassa pihassa. Kävelyt on myös ulotettu hieman postilaatikkoa pidemmälle. Dana on kiinnostunut kaikesta eikä toistaiseksi ole pelännyt mitään. Uudet paikat hieman jännittävät, mutta pienen tarkastelun jälkeen se uskaltaa tutkia paikkoja.