Öiset uimareissut auringon laskiessa alkavat meillä olla enempi sääntö kuin poikkeus.

Näillä helteillä on aivan turha suunnitellakaan tallustavansa lenkillä. Niimpä meillä lenkkeillään tosi aikaisin aamulla ja tosi myöhään illalla ja yritetään nukkua muutama tunti yöllä tai sitten iltalenkki vaihdetaan uimareissuun.

Heittelin Danskulle patukkaa ja koira haki sitä tosi innokkaasti. Uin siinä sitten itsekin ja pälkähti mieleeni, että kun koira pahrusti patukka suussa ohi, kokeillaan nyt sitten samalla hukkuvan pelastamista. Pikainen tsekkaus siitä, miten patukka on suussa ja kun se näytti olevan siististi kulmurien takana ettei sille vioittuneelle kulmurille tullut yhtään painetta, nappasin kiinni. Hienosti veti! Vähän voimakkaampaa polkutusta, mutta sinnikkäästi eteenpäin. Toki en kovin pitkää matkaa vedättänyt itseäni, mutta kokeilla piti.

Huomasin sitten samalla, että meidän kelluva patukka ei itseasiassa vettyneenä kellu pätkääkään. Dana yritti sukeltaa sitä, mutta se ei oikein tarkkaan hokassut, missä se oli, se ei saanut sitä noukittua. Itsekin piti hetki tarkkailla sijaintia, kun siinä oli hieman hiekkaa päällä. Onneksi siinä kohtaa oli vain polveen saakka vettä.