Loskan keskellä tarvii tehdä muutakin kuin kurata koiraa. Käytiin siis SPL Kuopion järjestämässä noutoseminaarissa, jossa kouluttajana oli Jari Kantoluoto.

Kantoluoto on Lahdessa vaikuttava sakemanniharrastaja, kouluttaja ja kisannut käsittääkseni sm:eissä ja mm:eissäkin koiriensa kanssa. Kantoluoto keskittyy koulutuksessa tekemisen harmoniaan ja tunnetilaan. Hän lukee paljon sekä koiraa, sen koulutustasoa että ohjaajan koulutustasoa. Löysin yhden hänen kirjoittamansa artikkelin, joka löytyy tämän linkin takaa.

Vaikka seminaari oli noutosemma, melko harva teki itseasiassa noutoja, vaan suurin osa teki koiransa kanssa tunnetilaa.

Meidän ongelmana on a-este. Ja sekään ei siten, ettei koira sitä kiipeäisi mennen tullen. Ongelma on siinä, että kapulalle mennessä, Dana hyppää esteen päältä. Se käy pidemmän päälle kyynärille. Onneksi tuo otus on vain vajaat 30 kiloinen. 10 kiloa lisää, minulla olisi ensi kesän jälkeen rikkinäinen koira.

No, kun kerroin meidän ongelmasta, Kantoluoto sanoi, ettei sitä oikeastaan pysty opettamaan koiralta pois, mutta tunnetilalla koiran saisi keskittymään paremmin, jolloin este menisi hallitummin. No, sitä sitten harjoittelemaan.

Danalla on nyt talven jälkeen päässyt kontakti painumaan, joten se saadaan tällä tunnetilatreenillä nousemaan samalla. Eli, koiran kanssa ensin leikitään. Kesken leikin otetaan irti ja koira pyydetään istumaan. Itse siirrytään sivulle ja pidetään palloa vasemman olkapään kohdalla (=kontaktipaikka). Kun on hyvä kontakti, vaikkakin palloon, kehutaan kovasti. Käsi lasketaan koiran pään vasemmalle puolelle ja kun kontakti palaa, kehutaan. Käsi taas olkapäälle, kontakti ja kehutaan. Voidaan toistaa ja kun palkataan, palkkaus tulee kehun jälkeen ja palkka pudotetaan olkapäältä. Ei heitetä.

Kun tämä homma onnistuu ja koira keskittyy, voidaan liikkua varovasti. Käännytään palloa taaksepäin vähän liikuttaen vasemmalle, jolloin koira peruuttaa. Liina on oikeassa kädessä ja vähän tiukalla, jolloin koira tekee vastavoiman taaksepäin ja heti kun se peruuttaa, löysätään. Ja kehutaan tietysti hirveästi, kun peruuttaminen/kääntyminen onnistuu. Sitten voidaan ottaa askel eteenpäin. Ja kehu. Ja taaksepäin. Ja kun hyvältä tuntuu, palkka.

Esteellä, koiraa ei seuruuteta, eikä oteta sivulle. Se voidaan tuoda pallon kanssa oikealle paikalle ja jättää istumaan. Mennään esteen taakse ja merkataan omalla kädellä este vaikka koskettamalla esteen ylälautaa. Peruutetaan kauemmaksi ja annetaan hyppykäsky ja palkataan samantien.

Kantoluoto on muuten ensimmäinen kouluttaja, joka on alussa tutkaillut koiraa ja kysynyt, onko se terävä. Ja kouluttanut sen mukaan. Ekana päivänä hän silitti tai muuten osallistui aika läheltä lähes kaikkien koirien treeniin. Meidän kanssa hän piti pientä etäisyyttä. Mutta toisena päivänä, hän leikki Danan kanssa ensin vähän ja tutustui siihen ja sen jälkeen lähti tekemään tunnetilaa. Ja Dana teki tohkeissaan :)

Terävyydestä vielä sen verran, että koska terävä koira huomaa ihan kaiken, niin esimerkiksi Dana ekana päivänä mulkoili katsojia ja sen pää pyöri välillä kuin pöllönpojalla, kun se yritti havainnoida kaikkea. Tokana päivänä kouluttaja sanoi, että terävälle koiralle voi antaa luvan juosta ja tsekata kentän tai tilan ja ihmiset, jotta se voi todeta, että nää on ok ja nyt voidaankin sitten treenata tosissaan. Ja ainakin meillä se auttoi.

Tykkäsin koulutuksesta. Kantoluodon metodit käyvät meidän koulutuskäytänteihin. Me, kun ei käytetä pakotteita (ei toimi Danalla) ja paikkaa haetaan palkan paikalla. Ainakin opin taas muutaman tärkeän jutun koirastani ja miten sen kanssa olisi paras tehdä töitä.

Kiitos SPL Kuopio ja Jari Kantoluoto. Katson, josko tuonne alaosaston sivuille olisi jossain vaiheessa sattunut meistä jokunen kuva tai löytyykö minun puhelimestani yhtään kelvollista videonpätkää jaettavaksi. Lisäilen niitä sitten myöhemmin.