Oli pakko kirjoittaa samantien, miten hyvin meillä meni.

Oltiin illalla koulutuskentällä ja piti muutana kerran hieraista silmiä ja tarkastaa, että onhan se hihnan toisessa päässä oleva koira varmasti minun :)

Dana on perus teini: se tekee silloin kun se on sillä päällä. Ja tänään oltiin. Tehtiin pääasiassa kontaktiharjoituksia. Edessä istumista ja sivulle menoa ja siinä oloa. Oikein nätisti otti kontaktia. Ihan itse, eikä tarvinnut montaa kertaa muistutella asiasta. Seuraaminenkin meni... no, Dana seuraa makkaraa, mutta seuraa kumminkin. Harjoiteltiin henkilöryhmää ja vain kerran Danan keskittyminen herpaantui makkarasta, kun Astan lahjetta piti haistella Caran hajuista :)

Dana on myös näköjään äkännyt sen, että sivulla ollessa pitää istua (joskus pitää vähän muistutella). Nyt kun tehtiin seuraamista ja pysähdyttiin, takapuoli painui maahan. Siksipä harjoitus henkilöryhmän kanssa "kierrä, pysähdy ja istu" ei aiheuttaut meille kummempia ongelmia. Joskus vielä seurataan ilman makkaraa :)

Lenkillä en viljele makupaloja. Kun pysähdytään tien laitaan, jo pelkkkä lupa mennä yli on sen verran suuri palkinto, että se aiheuttaa usein iloisen haukahduksen, mikä on hieman noloa välillä :D

Tänään illalla, kun oltiin lenkillä kävi ikäviä. Yhden teollisuushallin luota varjoista juoksi kaksi sakemannia, uros ja narttu. Tuttujahan ne olivat, mutta ilmeisesti katsoivat tiluksien kuuluvan omaan reviiriinsä. En tajunnut ihan heti päästää hihnasta irti, joten Dana oli hetken nalkissa, mutta irti päästyään painui pusikon laitaan samalla kun sakemannien omistaja karjaisi omille koirilleen luoksetulokäskyn. Fyysisiä vammoja tuskin tuli (en ainakaan löytänyt) ehkä sitä lukuunottamatta, että hihna saattoi hieraista kipeästi toista kainaloa, mutta vammat lienevät enemmän henkisiä. Dana nimittäin, kuten minäkin, odotti niiden koirien ilmaantuvan vasta muutaman kymmenen metrin päässä - turvallisesti oman aidan takana. Katsotaan nyt hankaloittiko tämä meidän koirakohtaamisopiskelua...