Minun pitää kohta ommella autohäkin kylkeen jonkainasteinen työkalupakki tai -taskusysteemi. 

Autoon alkaa nimittäin kertyä kaikennäköistä työkalua ja muuta vastaavaa, mitkä on vain ja ainoastaan koiraa varten ja mitä ei voi pitää kotona työkalupakissa. Siksi monia työkaluja on tuplat. Viimeisimpänä ostoksena kärkipihdit. Ja hyvät pihdit onkin. Ne on kohtalaisen pienikokoiset ja niissä on pitkät ja kapeat kärjet. Niissä on mukavasti vielä jousisysteemi kädensijojen välissä, jolloin ne aukeavat itsekseen ja niitä on näin helppo käyttää yhdellä kädellä. En muista merkkiä. Carlsonilta ne ostin ja ei kovin montaa euroa olleet.

Ja mihin minä kärkipihtejä? No nyin hampaiden väliin juuttuneita kepinpalasia koiran kidasta. Treenikavereiden mielestä meidän meininki alkaa olla jo melkein surkuhupaisaa, kun hammaskalustolle sattuu ja tapahtuu, mutta minkäs mahdat. Ei tuolta keppien rouskuttelua oikein voi kieltääkään. Pysyypi hammaskivi kaukana.

Onneksi just noiden hammastouhujen takia, Danan suuvärkkiä olen tonkinut sen verran, että sitä on kohtalaisen helppo käsitellä. Saan itsekseni hoidettua nuo tikkujen kaivamiset. Nyt on vaan kättä pidempää ja näppineen ei saa kaikkea kaivettua.

Rullaterenejä ollaan tehty, mutta lähinnä vahvistettu noutoa. Danan motivaatio on niin iso, ettei mitän ongelmaa. Ehkä se on tuolla ylivilkkaalla yksilöllä suorastaan rauhoittavaa, kun saa tehdä duunia ja kanavoida energiaa ja keskittymistä sihen oikeaan tekemiseen eikä pääsee häseltämään. Jokatapauksessa, hieno rullakoira siitä tulee!