Hups. Edellisestä postauksesta on kulunut jo lähes kuukausi. Pitänee korjata tilanne nyt.

Elämä kulkee tasaista tahtia eteenpäin, mutta on meille sentään jotain tapahtunutkin.

Oltiin Danskun kanssa tottiksen alkeiskurssilla. Kyseessä oli JoSePan järjestämä kurssi, joka oli tarkoitettu jo ihan pienimmän pentuiän ohittaneille korille, jotka hakevat tottiksen perusteita ja toivottavasti joskus tähtäävät BH-kokeeseen. Kouluttajana oli Riikka Koivunen, joka on aiemmin vaikuttanut koirapiireissä Kuopiossa, mutta nyt siirtynyt ainakin talviajoiksi Joensuuhun. Ennen kurssin alkua kyselin varovasti kiertoteitse, millaisia koiria Riikalla on ja sain kuulla että nykyisellään sakemanneja. Jei!

Kurssilla oli 8 koirakkoa, joista osa oli kurinalaisempia kuin toiset, osa osasi enemmän kuin joku muu. Yksi koira kerrallaan kentallä antoi hyvät oppimisvalmiudet. Kurssi kesti 8 kertaa, joista meillä tosin jäi yksi väliin, koska jouduin potemaan poistettua viisaudenhammasta yhden tiistain.

Kurssilla oli jokaisella kerralla jokin teema, johon liittyviä juttuja treenattiin. Tai no, treeni oli lähinnä ohjeistusta siitä, miten koiran saa tekemään sen mitä omistaja haluaa ja miten siitä sitten saadaan tehtyä astetta vaikeampia liikkeitä mm. jättämällä käsiliikkeet ym. pois. Oppia saatiin seuraamisesta, eteenlähettämisestä, esteistä, luoksetulosta, istumisesta, maahanmenosta, perusasennosta, leikkimisestä ja noutamisesta. Nouto meillä tosin jäi väliin.

Mikä meillä Danskun kanssa oli keskeinen oppi? Ensiksikin se, että makupaloilla ei meillä opita käytännössä mitään. Maahanmenoon ym. juttuihin jokunen nakki saattaa kelvatakin, mutta seuraamiseen ja muihin ehdotonta huomiota vaativini juttuihin meidän palkka on pallo. Tästä johtuen meillä noudatetaan koiramaailman nyrkkisääntöä: "jos veri ei lennä tai mustelmia tule, oli huonot treenit". Ohjaajalla on säännöllisesti sormet verillä. Ei niinkään siksi, että omat koirat purisivat, mutta minulla on suurisuinen ja malttamaton nuori sakemanni, joka turhan innokkaasti yrittää ottaa palloa suuhunsa tai ohjaaja on liian hidas ja pitää näppejään huonosti narussa ja liian lähellä palloa ja terävät koiranhampaat tuppaavat tekemään vähän viiltoja sormiin. Onhan noista muutama arpi jäänyt, mutta pääasiassa paranevat parissa päivässä - juuri sopivasti seuraaviin treeneihin.

Ja toinen, mitä ollaan opeteltu on leikkiminen. Meillä on ollut ongelmana se, ettei ohjaaja ole saanut tehtyä itsestään niin übermielenkiintoista, että koira haluaisi leikkiä vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Siksipä Dana yleensä mieluummin lähtee haahuilemaan kepin tai lelun kanssa kuin tuo sen minulle. Niinpä Riikka opetti meitä leikkimään ja Dana alkoikin ensin kantaa palloa Riikalle, koska Riikka on paljon kivempi leikkikaveri :) Olen tosin huomannut, että nykyisin se tuo myös keppejä minulle omassa pihassa tai metsässä ja siispä joka kerta ollaan leikitty. Eli nyt jonkin aikaa ei noudateta sitä, että leikitään vaan silloin kun ohjaaja tekee aloitteen, vaan nyt vahvistetaa sitä että leikkiminen on kivaa ja leikitään aika kun Danskulla on leikkifiilis.

Riikka motkotti, ettei blogissa ole kirjoitettu treeneistä ollenkaan. No ei kai, kun ei olla treenattu! :D Nyt tilanne muuttuu. Ollaan saatu eväitä sekä Teemun viikonloppukurssilta, että Riikan alkeistottiksesta ja nyt on aika alkaa hakemaan tosissaan kuosia aikanaan häämöttävään BH-kokeeseen. Treenipäivityksiä on siis toivottavasti tulossa lisempää. Ja oli puhetta, että pidetään kesällä muutamia treenejä siten, että kun Riikka tulee näillä hoodeilla käymään, niin pääsee katsomaan onko edistystä tullut ja ehkä vinkkaamaan vähän lisää juttuja.

Missasin VePe-ilmoittautumisen, joten tämä kesä jää nyt virallisesti siltä osin väliin. Tarkoitus on tosin opiskella veneessäoloa ja uimista ja eipä se patukan kanniskelukaan ja uiminen patukka suussa ole pahitteeksi. Peltojälkitreenit jatkuu ja hakualkeet kiinnostaisivat. Katsellaan.

Dana säikäytti hieman tuossa pääsiäisviikolla. Dana pötkötteli palmusunnuntain, maanantaina ja tiistaina aloin jo hieman huolestua. Tuolla energialuokalla varustettu koira kun alkaa vain pötköttelemään, niin kaikki ei ole ihan kondiksessa. Oltiinhan me oltu sunnuntaina yhdellä mökillä muutaman tunnin ja Dana purki energiaansa keppeihin, mutta ei se nyt ihan noin paljon siellä touhunnut. Koska pääsiäinen oli tulossa ja pitkät pyhät, päätin pirauttaa eläinlääkärille, että voisiko se olla kohtutulehdusta. Danan sisko meinasi heittää henkensä lähes oireettomassa kohtutulehduksessa. Niinpä mentiin tohtorin pakeille, joka otti tulehdusarvot ja teki varuilta pienen verenkuvan varmistaakseen ettei tuo loppasuu ole vetänyt lenkeillä mitään ylimääräistä napaansa. Kaikki arvot ok. Totesimme sen olevan (vale)synnytyksenjälkeistä masennusta, kun tuota lievää valeraskautta on ollut jo jonkin aikaa. Maksoihan se lysti 66 euroa, mutta se oli 66 eurolla meienrauhaa pääsiäispyhiksi. Halpaa kuin saippua.

Tässä pari kuvaa torstailta. Nuorella neidolla ikää nyt 15 kk.

Hyvää vappua kaikille!