Nyt ollaan sitten oltu ensimmäisellä tottiskurssilla.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja Saksanpaimenkoiraliiton Pohjois-Karjalan alaosaston järjestämä. Kouluttajaksi oli pyydetty Teemu Parviainen, joka murteesta päätellen vaikuttaa jossain Kotkan suunnalla. Teemu ilmoitti heti alussa, että asiat on sanottava kentällä, hän ei lue nettikirjoituksia. Aivan sama minulle, koska minulla on vain hyvää sanottavaa.

Oli vähällä etten mennyt seminaariin vain kuunteluoppilaaksi. Kun Dana ei osaa mitään! Tai osaa se jotain, mutta ei ihan järjestelmällisesti ja varmasti. Onneksi kysyin ennen ilmoittautumista Eijalta (Danan veljen emännältä ja SPL PK:n vpj:ltä) neuvoa ja hän sanoi, että sinne vaan. Ja niin sitä mentiin.

Meinasin tosin kääntyä jo pihassa kotiin, kun se porukka siellä vaikutti pitkän linjan harrastajilta. Ja varmasti olivatkin. Hommaa ei helpottanut yhtään, että minun nimeni oli ekana listassa. Koirat oli laitettu summittaiseen ikäjärjestykseen, joten tenavakolmikko, Dana, Ike ja Cara, olivat siinä ihan alussa. Aluksi kouluttaja halusi hieman tietää koirasta ja mitä sen kanssa ollaan tehty. Osittain myös sitä mihin tähtää, mutta kukaa ei tainnut ehtiä sitä spesifioimaan sen kummemmin, kun into lähteä kentälle oli niin iso. Jännittikin.

No, esittelin tietysti sen, mikä meilä on ehdottomasti varminta eli perusasennon. Sitä kun treenataan monta kertaa päivässä. Perusasentoon Dana naksahtaa näpsäkästi ja vielä oikealle paikalle. Kerroin meidän isoimmaksi haasteeksi seuraamisen ja sepä se sitten olikin se viikonlopun agenda. Mentiin myös ihan perusteisiin istumisen ja maahanmenon lisäksi seisomiseen, joka meillä on ollut heikoilla, mutta niistä katsottiin lähinnä vinkkejä. Kyllä se seuraaminen oli se meidän tärkein juttu.

Huomasin siellä kentällä, että vaikka JoSePassa on varmasti osaavaa väkeä, ne sieltä saadut neuvot ei ole meitä kauheasti kostuttaneet. Nyt, kun oli sakemannikouluttaja, anti oli parempi ja vinkit sopivat meille tosi hyvin. Eli ennen olin vähintäänkin sekaisin kaikista neuvoista, joista osa riiteli keskenään ja joista mistään ei ollut apua. Nyt ollaan paremmin kartalla. Eli, seuraava homma on touhuta kahdestaan ja jättää koulutuskenttä vähemmälle. Tehdään pikkujuttuina noita samoja mitä eniten treenattiin ja sitten pyydän apulaisen pari kertaa viikossa kentälle, niin saadaan oettua pari luoksetuloharjoitusta.

Tuolla koulutuksessa Teemu otti koiran ja näytti kuinka homma hoituu. Lauantain ekassa sessiossa ei ollut siinä mitään ihmeellistä, mutta tokassa Danalla paloi käämit ja se näytti ne pahimmat puolensa. Siihen saattoi olla montakin syytä, mutta joka tapauksessa se alkoi hyppiä Teemua vasten ja Danahan hyppää sitten korkealle. Tässä taas nähtiin kouluttajan asenne ja kokemus, koska Teemu vain totesi, että tuohan on karsittava pois ja rahoitettava koira. Ja that's it. Ei isompaa haloota. Tosin Dana ei ollut ainut. Siellä oli yksi urossakemanni, joka totesi Teemulle ekana päivänä, että häntähän et määräile ja päätti näyttää mistä kana pissii. Siinpä Teemu oli sitten arviolta 35 kiloa sakemannia roikkumassa hampaistaan takinrinnuksissa. Se koira otti ihan tosissaan yhteen. Pahempiakin varmasti on, mutta kävivät pienen valtataistelun siinä. Eipä sille koiralle jäänyt mitään hampaankoloon, olivat ihan kavereita myöhemmin, mutta se taisto vaan piti käydä. Tuo pilkkihaalari-paksu-toppatakki-vaatetusyhdistelmä ei ollut sitten ihan huono valinta.

Dansku parka oli syömättä käytännössä koko viikonlopun. Se sai sapuskan perjantai-iltapäivällä ja seuraavan vasta sunnuntaina, kun päästiin kotiin ja silloinkin kahdessa osassa, että pysyy sisällä. Stressivatsa saattaa puskea ruoan takaisin. Siinä välissä ape oli vain se, mitä tottistellessa sai. Ja löytyi muuten ainakin ykis motivaatioherkku: valkosipulikana.

Mitä viikonlopusta jäi sitten käteen? Ainakin hyvät eväät jatkoon. Saatiin rakentavaa kritiikkiä, neuvoja ja kannustusta. Kehujakin :) Edistys oli huimaa sen parin päivän aikana ja jatkoa seuraa. se BH-koekin näyttää oikeasti valoisammalta ja saattaa olla lähempänä, kuin mitä ajattelin. Kiitos siis kouluttajalle, vaikkei tätä kautta menisikään perille :D

Harkitsin, että voisin kysellä kennelin koulutusliiviä, mutta taidan odottaa ensi vuoteen, etteä Vesan tarvitse hävetä meitä :)

Ai juu, keskiviikkona tulee pikapäivitys, kun mennään kokeilemaan Pärnälle valjaita Danskun niskaan. Sinne tulee muutama muukin junnu testaamaan löytyykö sitä vetoa. Saadaan Peralta (edelleen Musketeerskoiran omistajia, täällä on useita) lainaksi valjaat ja Pera lähtee suksille. Laitetaan joku toinen koira etummaiseksi vähän motivaatiota antamaan. Saapi nähdä onko koira ja hiihtäjä ihan tuhannen solmussa. Jos ei, saapi naapurin Asta voidella sukset ensi talvena...