Hopsan, ompas edellisestä päivityksestä aikaa.

Tosin, huomasin juuri että edellisestä kuvasta on hirvittävän kauan, joten kyllästetäämpä tämä postaus kuvilla. No, ainakin muutamalla.

Meillä elo kulkee tasaisen tappavaan tahtiin. Tottistellaan, hakuillaa ja vepeillään. Ollaan pari jälkeäkin ajettu. Tottiksessa vahvistetaan seuraamista ja aina kun on mahdollista myös paikallaanoloa. Hyppyjä tai eteenlähetystä ei olla juuri treenattu, koska niille on tarve vasta ensi vuonna. Samoin, nyt on ollut tosi märkää, niin pelkään, että koira liukastuu ja venäyttää jonkun paikan. Ei ole sopivaa rikkoa koiraa ennen kuin kisaura oikein alkaakaan.

Viimetreeneissä päästiin testaamaan ohituksia. Danskuhan ei siedä toisia koiria ja ohituksissa olenkin laittanut sen istumaan ja antanut toisen koiran ohittaa. Jos toinen koira ei reagoi millään tavalla, ohitus saattaa mennä ihan ok. Jos toinen koira mulkaisee, yrittää rynniä, ärähtää tai muuta, Dana lyö karvat pystyyn ja meinaa hyökätä. Joku treenikaveri taisi diagnosoida sen enemmänkin epävarmuudeksi kuin aggressioksi. Ja viime sunnuntaina päästiin vahvistamaan asia.

Oltiin yhden kaverin kanssa treenaamassa ja hän toi ystävänsä mukanaan. Kaverilla on holsku, joka ei reagoi muihin koiriin ja hänen ystävällään on belgi, joka reagoi aggressioon, mutta ei muuten. Alettiin pyöriä kentällä. Ensin niin, että Dana oli paikallaan ja muut liikkuivat, sitten niin, että Danakin lähti liikkeelle. Lopuksi käveltiin rinnakkain. Dana sai padota isoimmat tunteensa palloon. Kun oltiin paikallaan, kaikki meni ok, kun lähdettiin liikkeelle, Dana kerran kokeili rynniä holskua päin, mutta kun estin sen ja holsku ei ollut moksiskaan, epävarmuus meni ohi. Dana suorastaan käänsi päänsä poispäin. Rinnakkainkävelyssä ei ollut mikään ongelmaa. Eli, Dana ei ole aggressiivinen, se enemmänkin yrittään omalla radikaalilla tavallaan viestiä toiselle koiralle, että "mene pois". Ei siis ehkä niinkään remmiräyhääjä, vaan epävarma yksilö, joka on toki koulutettavissa.

Tähän väliin hellepäivän jätskikuva :)

 

 Dansku sai jätskiä :)

Meidän kesälaji on vepe. Dansku tykkää uida ja sillä riittää päätä, intoa ja motivaatiota vepen liikkeisiin. Siksipä sove on tähtäimessä tänä kesänä. Ainut kompastuskivi on tällä hetkellä vienti, johon Dana ei välttämättä meinaa lähteä. Pidennetään matkaa pikkuhiljaa, koska se tuntuu olevan hieman epäuskoinen siitä jaksaako se uida veneelle asti. Toki se jaksaa. Tai sitten se ei näe venettä kunnolla. Ostin eilen hieman lisämotivaatiota - kelluvan wuban. Josko se kannustaisi viemään esineen.

Dansku on oikeasti hyvä ja motivoitunut vepekoira. Toki treeniä tarvitaan paljon ja välillä on huonojakin päiviä, mutta sepä ei haittaa :)

Tässä muutama kuva meidän vepetreeneistä. Kuvien ottajana treenikaveri Susanna M.

Esineen vienti. Dana on vienyt treeneissä lasten pelastusliiviä, koska se ei ole niin superkiva kuin dummy - se nimittäin ei laske irti patukasta :) Fendarin viemistä treenataan vielä. Dana ei ymmärrä siinä roikkuva köyden päälle - vielä.

Venettä tuomassa. Sakemannilla riittä kokoa ja voimaa vetää venettä pienessä aallokossakin. Etualalla kepit, joiden väliin koiran ja veneen pitää osua.

Rannassa!