Viimeaikoina ei isompia juttuja ole ollut.

Dana juoksee nyt kolmatta viikkoa. Tämä on nyt neljäs juoksu ja jostain syystä se ei ole vielä hirveästi hölväillyt verta pitkin lattioita. Omituista. Ehkäpä se on vielä tulossa.

Treenipuolella ollaan enempi hinkattu tuota BH-kaaviota ja lähinnä pitkää seuraamista. Aina kun kohdalle sattuu sopivan iso parkkipaikka, yritetään saada kaavio tehtyä kokonaan välipalkoilla. Ilman palloa Dana on enempi samsonite ja kontaktista ei mitään hajua. Pitää yritää saada se piilompaan piakkoin, jotta seuraamisesta tulisi joskus sellaista ihan oikeaa.

Totesin tänään, että en tiedä, millainen otus on ilmestyskirjan peto, mutta se voisi hyvinkin olla Dana pullistelemassa toiselle koiralle. Se nimittäin kasvaa kiitettävästi pituutta. leveyttä ja korkeutta, kun se lyö karvat pystyyn. En ole etupäähän päässyt katsomaan, lyökö sen silmät tulta. Voi olla. Pitää yrittää joskus saada siitä kuvakin.

Pääsin viikolla näkemään, kun Dana ja veli Ike olivat kentän laidalla pentukurssilaisten kanssa samaan aikaan. Ihan hihnassa oltiin ja parkkipaikan puolella (kentälle ei saa mennä juoksuisen nartun kanssa). Niinpä vaan Ikekin nostelee karvoja, mutta ei ihan yhtä voimakkaasti kuin Dana. Iken emäntä puhui epävarmuudesta ja sitähän se on. Ehkäpä sen muistaa sitten BH-kokeen tuomarikin, kun pullistellaan kaupan edessä toiselle koiralle...

Äsken ihan nauratti, kun Dana murisi makuuhuoneessa. Se näin iltasella vetäytyy jo omalle pedille pötköttämään ennen viimeistä iltapissilenkkiä. Olin päivällä laittanut yhden kaupanpäällisenä saadun Josera-lippiksen sänkyyn mukaan, koska siihen pitää saada ihmishajua ja koska en kamalasti pidä sellaisia lippiksiä, ajattelin, että otan sen tyynyn viereen. Kyllä siihen haju pikkuhiljaa tarttuu. Lieneekö Dana unenpöpperössä vai ei, mutta kun se hokasi sen lippiksen, se alkoi murisemaan sille. Kävin sitten henkisenä tukena vieressä tutkailemassa ja otin lippiksen vastaan, kun Dana ystävällisesti halusi sen minulle ojentaa.

Minun pieni mörköikäinen hupsu :)