On se raskasta tuo koiranelämä, kun pesäntekoa pukkaa.

Yep. Meillä ollaan valeraskaana. Ei onneksi ihan suuren suurissa mitoissa, mutta kumminkin.

Alkuviikosta mietiskelin, että mikäköhän on, kun koira on myllännyt sängyn päivällä. Danalla on tähän päivään saakka ollut mahdollisuus nukkua makuuhuoneessa päivisin, kun se on yksin - ei enää. Juttelin asiasta yhden kaverin kanssa ja alettiin laskeskelemaan aikaa juoksusta. Ja sehän se sitten on. Koira tekee pesää. Leluja sillä ei ole ollut jääkauden jälkeen, jotan hoivaaminen nyt jää. Minulla on ollut sängyn päällä peitto, jota pidin juoksun aikaan ylimääräisenä stoppina ettei sänky ole ihan veressä. Eilen töissä ollessani koira on sitten huvin vuoksi ja urheilun kannalta repinyt peiton auki ja osan fyllingeistä pihalle.

Tästä eteenpäin (ainakin toistaiseksi) makuuhuoneen ovi on kiinni päivisin. Pitää vaan kääntää sen kahva nurin, koska tuo otus osaa aukaista ovia.

Ai juu, meidän alkeitottiskurssi alkoi torstaina. Tai olinhan minä teoriaosuudella kuuntelemassa perusasioita, mutta käytäntö alkoi nyt. Ekan tunnin aiheena oli leikkiminen ja seuraaminen. Sitä leikkimistä meillä pitää harjoitella ahkerasti toki seuraamista unohtamatta, koska sekään ei ole handussa. Kunhan lumi tai lähinnä jää sulaisi, meillä aleittaisi käydä tuolla kylällä yhdellä hiekkakentällä treenailemassa. Lupasi vesisadetta tälle päivälle. Treeniajat siis lähenevät.