Dana on oppinut hyppäämisen jalon taidon.

Onhan se metsässä loikkinut ranka suussa ja ilman vaikka millaisista kaatuneista puista yli. Nyt oli kuitenkin ekaa kertaa vuosossa oma aita. Se hujahti viikko sitten pihaportin yli Panchon perään. Dana ei onneksi lähde yli kuin silloin kun se on erityisen iloisesti innostunut. Muuten pysyy pihassa. Portti sai kuitenkin korotuksen. Yritän saada kaikki tervehtimään sitä edelleenkin ainoastaan portilta, koska loput aidasta on edelleen metristä :) Toistaiseksi toimii. Korotetaan aitaankin jo tarve tulee.

Meidän uusi portti. Ja valvova silmä.

Maanantaina vähän arvelutti jättää sitä sisällä porttien taakse, mutta ajattelin kokeilla. Danskulla on porteilla rajattu oma alue, missä se päivällä on. Alueeseen ei kuulu keittiö tai olohuone. Se oli tullut porteista yli jo aamusta, koskapa sängyssä ei oltu nukuttu. Paha vaan, että vesikuppi jäi portin väärälle puolelle, koska se köpsä ei tajua mennä takaisin enää. Nyt on sitten ollut koko kämppä käytössä päivisin, kun portit on ollut pakko jättää auki. Tilanne jatkuu niin kauan, kun saan neuvoteltua portintekijän tekemään sisäportit.

Tässä päivityskuva Dansku Banskusta eiliseltä. Tuossa se jaloissa on Danan käsitys kepistä. Rangalla on pituutta vajaa 3 metriä ja paksuutta ihan riittävästi. SIinähän sitten purkaa energiaansa raahaamalla niska mutkalla noita karahkoita. Ikävintä on, kun se löytää kevyehkön kepin, joka suussa se juoksee ohi. Mikä siinä on, että vaikka kuinka olisi tiellä ja polulla leveyttä, ohi pitää mennä hivottelemalla? Nilkat, pohkeet ja reidet on takaa kroonisesti mustelmilla, kun ne kepit napsahtaa aika kipeästi siinä ohijuoksussa....

Isin tyttö :) Äippä on niin musta, että saatavilla olevista kuvista on hieman hankalampi tutkailla piirteitä :D