Piti kirjoitella pikaisesti lisää, kun pari kaveria ilmoittivat, että seuraavat meidän taivalta täältä :) Ja kai tätä blogia joku lukee, jos kesäkuun puolivälin tienoilta on vajaa 200 kävijää. Juu, vasta pri kk sitten sain aikaiseksi lisätä laskurin. Laiskimus :)

Mutta otsikkoon. Meillä on Danan kanssa toistaiseksi kahdesta kolmeen kertaa viikossa harkkoja. Tällä hetkellä käydään läpi perustokoa ja jälkeä. Siitä huolimatta, että saan jatkuvasti kuulla kommentteja, että Dana on liian terävä jäljestykseen, jatkan jäljen harjoittelua sinnikkäästi. Mistä sitä tietää, kun koiralle tulee ikää lisää? Jospa siinä samalla tulisi vähän järkeä ja toleranssiakin. Tosin, jos jotain positiivista tuossa, niin koskaan minun ei tarvitse herätellä koiraa toimintaan, oli se sitten koulutuskentällä, lenkillä tai jäljellä. Se on kyllä valmis kaikkeen. Hankalin osuus on saada keskittyminen suuntautumaan siihen, mihin minä sen haluan kanavoida :)

Jäljellä siis käydään. Meillä on pieni kaveriporukka, joka on tehnyt diilin yhden maanomistajan kanssa. Ei siis mikään yleinen harjoitteluvuoro, vaan enemmänkin salaseura ;) Teemme peltojälkeä, pitkää tai pätkää, koirasta riippuen. Minä olen pitänyt jäljen vielä maltillisen pituisena. Dana saattaa nimittäin jättä jäljen kesken, jos tulee hankala paikka tai kuten nyt yksi kerta, ampiaispesä. Tällä kertaa ei ollut sitä ongelmaa, vaikka olosuhteet olivat tavallista haasteellisemmat. Pellolla nimittäin tuuli aika reilusti ja tuuli pyöri siinä maanpinnan tasolla aika arvaamattomasti. Danaa ei todella tarvitse houkutella jäljen luokse, sen kirsu kyllä haistoi lihapullat ihan autolle asti. Minun tehtäväkseni jä lähinnä liinan toisessa päässä painona oleminen ja koiran rauhoittaminen (yrittäminen) juuri ennen jälkitolppaa. Meillä on muuten hieno tolppa. Sen yläpäässä on musta sakemanni merkkinä :) Asta askarteli!

Ensimmäisen jäljen Dana ajoi hienosti. Hiemna pyörien, mutta alusta loppuun rauhallisesti ja noukkien kaikki lihapullat. Joskus se nimittäin on palannut pari askelta takaisin, hakemaan sine unohtuneita nakkeja. Lihapullilla päästään järjestelmällisyyteen. Jatkamme siis niillä. Kohtaloa uhmaten vedin toisenkin jäljen. Yleensähän käy niin, että kun menee tosi hyvin, jatketaan, kunnes todetaan että päin honkia mennään. Tällä kertaa oli onni (vai taito?) matkassa ja toinenkin jälki meni hienosti. Mutkitellen, mutta ajettiinpa kumminkin. Katselin jossain vaiheessa, että taisi mennä ilmavainun puolelle, mutta jäljellä pysyi. Harjoitellaan vielä.

Alhaalla kuva sisaruksista jälkitreenien lopuksi. Saattoi olla viimenen kerta, kun sisarukset saivat temuta yhdessä. Caralla alkaa olla pinna aika kireällä, ilmeisesti juoksu tulossa ja Ikekin näyttää mistä kana pissii, jolloin ainakin tällä hetkellä hieman ujompi Dana jää vähän jalkoihin. Saavat kuulemma vääriä kokemuksia yhdessä leikkimisestä, koska rähisevät toisilleen, joten leikkihetket ovat nyt ohi.

 

Kuvassa vasemmalla Cara (Musketeer's Indis), keskellä Dana (Musketeer's Indiana) ja oikealla Ike (Musketeer's Ike). Puolet pentueesta kasassa. Huomaa selvästi, miten Ike on jytäkämmän kokoinen kuin siskot :)