Käytiin sitten mätsärissä. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että mätsäri tai match show on koiranäyttely jonne mennään harjoittelemaan. Siellä ei ole rotukohtaisia kehiä, vaan ikäkohtaisia (pennut, junnut, nuoret, aikuiset, seniorit ym.) ja järjestäjästä riippuen saattaa olla vielä isoille ja pienille koirille erikseen kehät. Mätsärissä ei tarvitse olla  viimeisen päälle puunattu koira (vaikka moni toki kuuraa koiransa sinnekin), esittäjän ei tarvitse olla juhlalookissaan eikä koiralla näyttelyvermeitä muutenkaan. Mätsäriin mennään kokeilemaan koiran käyttäytymistä ja harjoittelemaan omaa osaamista. Kaupan päälle saattaa sijoituksen mukaan saada jotain mukavaa kotiinviemistäkin.

Mätsärin meni oli vähän kiikun kaakun. Olen odotellut Danan juoksun alkua, mutta ei osunut vielä tähän saumaan. Toisekseen, tietäen Dana käyttäytymisen muiden koirien seurassa, odotin jo maksuvaatimusten tulvaa eläinlääkärikorvauksista....

Mätsäri pidettiin parkkihallissa. Kaunis ajatus sinänsä, sillä viileä syyssade ei ole niitä suurimpia tunnelman nostattajia ja märkiä koiria voi olla kurjaa tuomaroida. Parkkihalli rajoitti kuitenkin tarjolla olevaa vapaata tilaa jonkin verran eli koiraohituksissa piti olla tarkkana. Kekotimme Danskun kanssa vähän sivummalla ihan turvallisuussyistä. Se onneksi jaksoi suurimman osan aikaa istua hiljaa ja tarkkailla ympäristöä, mutta välillä se sai räyhäkohtauksia jonkun toisen koiran kävellessä muka liian läheltä tai katsoessa vinoon. Pentukehässä (max. 9kk) meillä oli vastassa pieni spanieli. Tuomari pisti viisaasti meidät juoksemaan edeltä, jolloin spanielista ei tule niin helposti paistia. Kehä meni ihan hyvin ja sieltä irtosi punainen nauha, tosin kiikun kaakun. Meidän puolella oli se, että Dana antoi tuomarin kopeloida paikat paremmin kuin spanieli oli antanut. Toisaalta sitähän me treenataan koulutuskentällä joka viikko.

Punaisessa kehässä, minne otettiin sitten kaikki punaisen nauhan saaneet, olikin sitten ahtaampaa. 14 koiraa ahtaahkossa kehässä oli Danalle liikaa. Sillä alkoi palaa käpy yhä kiihtyvällä tahdilla. En tiedä, olisiko meillä ollut rahkeita parempaan, mutta meidän matka tyssäsi siihen. Voi olla, että tuomari rokotti käytöksestä jotain. Stressi oli sen verran reilu, että Dana veti sikeitä autossa ja jatkoi päikkäreitä kotosalla.

No, miksi tuonne mätsäriin piti sitten mennä vaikka etukäteen tiesin, että se on hermojaraastavaa? No, ensiksikin noissa tapahtumissa haetaan sitä toleranssia hälinään ja muihin koiriin. Toinen syy on se, että jos joskus käy niin, että olen käyttökoirani kanssa tavoittelemassa käyttövalion arvoa, on koiralla oltava ainakin yksi hyvä tulos oikeasta näyttelystä. Heikolta näyttää nyt, mutta jos joskus vielä saan koiran kulkemaan käskyn alla ja olemaan välittämättä muista koirista, se voi hyvinkin olla mahdollista.