Pääsi tulemaan melkein kuukauden treenitauko, kun emäntä oli kolme viikkoa reissussa.

Eilen oli hakutreenit. Oltiin Jamiksella sellaisessa paikassa, missä molemmin puolin oli rinne ja keskilinja oli niiden välisessä painaumassa. Vedettiin ensin kertauksen vuoksi mielikuvaharjoitteluna kaksi ekaa maalimiestä etukulmista. Kolmannen haju otettiin rinnettä alas kävellessä ja sinnekin koira juoksi täysiä.

Keskustelin ryhmän vetäjän kanssa meidän treenaamisesta. Dana irtoaa hyvin, jos sillä on haju. Pimeälle se ei oikein lähde, joten kuonotreenejä vaan jatkossa. Ei se tarvitse mitään haamuja tai mielikuvia, vaan uskonvahvistusta. Koiraa ei lähetetä ellei se selkeästi merkkaa saaneensa hajun. Samalla ohjaaja oppii lukemaan koiraa. Toinen, mikä on treenauksen alla on rauhoittuminen. Dana on niin vietikäs, että siinä on katastrofin ainekset koossa. Jos sitä vahingossa hetsaa, sillä saattaa mennä vietti helposti yli ja se ei kykene toimimaan enää. Näitä tapauksia on kuulemma nähty. Siksipä meillä madellaan hitaasti, mutta varmasti keskilinjalle. Ohjaaja ei sano mitään, ei innosta, ei osoita mitään tunteita, jotta koira malttaa kuunnella lähetyksessä. Lähetys eleettömästi, kehu tulee, kun ukko löytyy ja sitten uudelle ukolle.

Toinen treeni oli sitten tämänpäiväinen viimeinen vepetreeni. samainen tauko oli siinäkin eikä koira ole tietääkseni käynyt edes uimassa lähes neljään viikkoon. Muut koirakot olivat treenanneet hukkuvan pelastamistakin ihan oikean kouluttajan johdolla. Rannassa selvisi, että yhden ohjaajan poikaystävä suostuu hukkumaan kaikille koirille. Ei siis tarvinnut edes omaa nahkaansa kastella :)

Danalla on ollut hammaskalusto-ongelmia alkukesästä ja ajattelin, että ehkäpä tämän tauon jälkeen voisi kokeilla ihan oikeaa vetämistä. Kun oli viimeinen kertakin. Koskapa meillä oli aikaa vetää kaksi treenikierrosta ja oli hukkuja olemassa, ajattelin, että voitaisi hakea vene ja hukkuva. Veneenhaku meni hienosti, kuten ennenkin. Tällä kertaa köysi tosin tuli rantaan saakka, koska siinä oli painetta. Aikaisemmin, pelkkää köyttä hakiessa, Dana on pudottanut sen rantaveteen. Hukkuvan pelastaminen olikin sitten metkaa. Hukkuva istui veneen keulassa Danan oma dummy kädessä. Molskis vaan ja mies veteen. Siellä se lätkytteli dummya ja kättä veteen. Koira istui vierellä ja taisin vain antaa luvan hakea. Sinne se painoi veteen, nappasi dummyn ja raahasi hukkuvan rantaveteen. Ei kuulemma tarvinnut edes juuri autella, koska voimaa löytyi.

Vau!

En tiedä, hokasiko Dana, että ukko pitää saada rantaan vai hakiko se vain oman dummynsa talteen ja siinä sattui vain olemaan mies kiinni. Kumpi tahansa, mainiosti meni. Ylpeä omistaja tarjosi extra-annoksen kalaa nappuloiden seurana, kun päästiin kotiin :)

Talvella harjoitellaan siis vientiä (kaikkien muiden harjoituskohteiden lisäksi), kesällä kerrataan ja sitten toivottavasti soveen.