Kyllä, Suomen kesässä voi olla pimeääkin - varsinkin kun ollaan hakumetsässä.

Tänään tehtiin ekaa kertaa sellainen harjoitus, missä ei ollut tallattua aluetta eikä keskilinjaa, ei ääntä tai haamua. Hakupaikalla oli hakkuuaukko, missä keskellä oli ehkä 15 metriä korkea loiva kumpare. Maalimies meni kumpareen päälle piiloon ja koiran kanssa alettiin kiertää kumparetta pikkuhiljaa siten, että koira oli liinassa. Joillakin koirilla tehtiin kaksi kiekkaa ennen kuin maalimiehen haju löytyi. Dana reuhtoi liinan päässä ensi aivan päättömästi ja kuono hakeutui maahan aika automaattisesti. Saattaa se jälki sittenkin olla se meidän ykköslaji....no katsotaan. Anyway, hoin välillä miten ukkoja etsitään ja kappas, puolessa välissä kierosta nousi kuono ja koiralla hirveä hinku kumpareen päälle. Eikä mitään, koira lähetysasentoon, käsky ja rytinällä ylös. Siellähän niitä palloja alkoi sitten lennellä. Ohjeistin maailimiestä pitämään isompaa ääntä. Meillä kun ei ole vielä ilmaisua, niin ei mitään havaintoa, löytyikö ukko vai ei, kun ei ääntä kuulu.

Tehtiin toinen samanlainen, mutta sellainen, missä oli kaksi kumparetta. Maalimies käveli ekan kumpareen yli ja jäi toisen kumpareen päälle. Me sitten samalla lailla käveltiin kumpareiden alapuolella ja katsottiin, missä vaiheessa alkaa kuono nousemaan. Tsekkasi ekan kumpareen reunusta, mutta jatkoi toiselle ja sitten iski into. Sama homma kuin edellisessä harjoituksessa ja kohta alkaa palloja lennellä. Reipas tyttö :)

Ryhmän ohjaaja oli sitä mieltä, että ei enää mitään haamuja vaan vaikeampaa kehiin, mutta minä haluaisin silloin tällöin ottaa sellaisen helpon bilemaalimiehen. Pysyy motivaatio korkealla. Tosin Dana on työkoira. Se haluaa tehdä hommia ja etenkin sellaisia, joissa joutuu pistämään kuonon ja aivot töihin. Plus sitten vielä, kun se on kaikkine saalistusvietteineen maailman helpoin palkattava, palapeli on valmis. Kiitos Riikalle leikkimisen opettamisesta! Elämä helpottui kummasti :)

Katsoin iltalehdistä, kun kaksi sakemannia oli raadellut pystykorvan :( Valitettavasti oli myös tuttu uhrin omistaja :( Danankin mielestä hyökkäys on paras puolustus, paitsi silloin kun on palloja lentämässä. Ei se ehkä raatele, mutta nappasta saattaa. Dana ei ole helppo koira. Se ei tule suorilta toimeen suurimman osan muita koiria kanssa. Sitä ei missään nimessä voi laskea pienten lasten lähelle. Jos sillä ei ole muuta huomioitavaa, se saattaa edelleen hypätä aikuisiakin kohti. Tätä me treenataan vielä. Kuten paljoa muitakin asioita.  Mutta ei kaikki koirat voi olla lupukoita. Vaatii omistajalta hyvää tutkaa, ettei jouduta sellaisiin tilanteisiin, joissa voi käydä vahinko. Minä treenaan sitä.

Nyt on ollut niin helteitä, että ollaan päivälenkki jouduttu vaihtamaan yöuintiin. Olen sitten heitellyt puolisen tuntia patukkaa veteen ja koira ui perässä. Huomattavasti järkevämpää kuin paahduttaa sitä katulenkillä. Meillä on tuossa lähellä aivan ihana pieni hiekkaranta, joka ei ole virallinen uimapaikka. Siellä saa/joutuu kahlata jonkin matkaa ennen kuin ihan uimasilleen pääsee. Koirallekin se on helppoa, kun tassut ylettää särkkien kohdalla pohjaan - niin että kuonokin on vielä pinnalla :) Heitin itsekin talviturkin samalla. Ensimmäisen kerran vaatteet päällä, toisella kerralla maltoin jo laittaa uikkarinkin päälle :)