Pentukoulu on sitten ohi. Ei ihan in flying colors, mutta kohtalaisen kunnialla kumminkin. Tästä on hyvä jatkaa. Tiistaisin mennään opettelemaan hyviä tapoja, jolloin koulutus pysyy yllä ja muita koiriakin nähdään.

Tänään oli jälkileirin eka päivä. Jälki kiinnostaa minua ja erityisesti mahdollinen pelastusharrastus Danan kanssa olisi tavoitteena. Vaikka takana on vain pari makkararuutua, päätin silti ilmoittautua mukaan. Oli siellä sitten sisko ja velikin :D

Jälkileirin kouluttajana oli Musketeer's kennelin omistaja eli Danankin kasvattaja Vesa Kuosmanen. En ole älyttömän hyvin perillä koko Suomen koirascenestä, mutta olen käsittänyt nettikeskusteluista, että Vesa on varsin arvostettu jälkikouluttaja. Ja mikäs siinä. Kokemusta löytyy runsaasti ja Vesalla on menestystä palveluskoirapuolella ihan MM-kisoissa saakka. Vesalla oli nytkin paljon viisasta sanottavaa.

Alkuluennon jälkeen porukka pistettiin kahteen osaan. Jo hieman pidemmällä olleet siirtyivät tekemään jälkeä ja aloittelijat - meidän junnut mukaanlukien - tekivät vielä makkararuutua. Sain hieman korjatut ohjeet makkararuudun tekemiseen. Makkararuutuhan on tallattu n. 1 m x 1 m alue, johon ripotellaan makkaranpaloja tai muita herkkuja sopivasti. SItten koira imuroi ruutua ja idea on se, että koira nuuskuttelee tallatulla alueella ja yhdistää jatkossa murretun maanpinnan eli jäljeen hyvää juttuun eli tässä tapauksessa makupalaan. Dana pysyi kohtalaisen hyvin ruudussa. Ehdittiin pari kertaa kokeilemaan kotosalla ennen leiriä. Erona oli vain se, että meillä kotona oli 10 senttinen nurtsi, kun pellolla oli reilun 30 cm oras :)

Loppupäivästä junnutkin kokeilivat lyhyttä jälkeä. Danalla meni vähän aikaa päästä jyvälle hommasta. Se on vain hurjan skarppi kokoajan ja keskittyminen ei pysy pelkästään jäljessä, vaan se tarkkaili ympäristöä muutenkin. Oli hienon näköistä katsoa, kun sillä selkeästi raksutti että jatkaisiko jälkeä vai lähtisikö ohiajavan auton perään. Dana valitsi jäljen ja hienosti teki omia ratkaisuja jäljen seuraamisessa. Jäljestys on siis aluillaan. Ja kasvattajan mukaan on potentiaalia, jos vain saadaan keskittymiskyky kohdilleen. Eli, nyt tulevaisuus on kiinni ohjaajasta. Hui!

Jokatapauksessa meidän kesän ja syksyn proggis on jatkaa makkararuutua ja suoraa jälkeä. Jälki pitenee kokemuksen kasvaessa. Syksyllä kuulemma useampaan sataan metriin. Nyt oli 30 m.

Ai juu, kasvattaja katseli Danaa ja totesi, että se on julman näköinen. Ilmeisesti tummat silmät yhdistettynä melko maskuliiniseen palikkamaiseen kallonmuotoon (blockhead?) antaa koiralle julman ulkonäön. Ei minun pupsi ole julma! :D