Se on kuulkaas seuraavana valjaiden ostoon mentävä.

Lupasin pikapäivityksen Pärnävaaran reissusta. Tässä se tulee.

Ma, ke, pe on Pärnävaaralla illalla kahdeksasta kymmeneen koiravuoro eli valjakkohiihtoa saapi mennä pitkin latuja. Silloin ei ole muilla hiihtäjillä nokan kopputtamista siitä että koiria pääsee ladulle. Ja eihän ne koirat nyt ihan valtoimenaan siellä juokse.

Viikonloppuna oli puhetta, että yhden Musketeer's-koiran isäntä Pera lähtisi ladulle ja saisi samalla koiran testattua. Pera hiihti koiransa Rontin kanssa juuri valjakkohiihdossa SM-hopeaa. Ei huonosti :) Pera toi valjaat minulle lainaan, jotta saapi Danskulle jotain päälle.

Vajaat niskaan ja autosta ulos. Hinku oli hirmuinen, mutta se johtui varmasti suurelta osin siitä, että paikka oli vieras ja siellä oli muita koiria. Pera kiinni valjaisiin ja menoksi. Hirmuista remuamista oli alkumeno, mutta jahka toinen koira meni ohi, alkoi Danastakin löytyä sitä eteenpäin menevää voimaa. Oikein syvämmestä sykähytti, kun katsoin koirani juoksua siellä Pärnän montussa. Sehän painoi menemään ihan tosissaan! Veti ja antoi painon painua valjaisiin.

Hienostihan se siis meni! Tosin Dana ehti syödä Peran kilpasukset siinä tohinassa, mutta kun se pääsi jyvälle hommasta se meni hyvin. Tosin en tiedä, oliko osasyynä voimakas saalisvietti, kun Dana painoi sen edellä juosseen poloisen seisojan perään.

Nytpä siis seuraavana harjoitellaan, ettei suksia saa syödä ja toinen pikkujuttu on toisen koiran ohittaminen. Molemmat on toivottavasti hallittavissa käskyillä. Ja toivottavasti saalistusvietti ei pääse niin pahasti valloilleen, että se syö sen toisen koiran :( Ehkä tuohon päähän saadaan taottua järkeä jossain vaiheessa. Ja sitten etsitään hyvä hiihtäjä. Sen on luisteltava. Murtsikkaa tuolla ei pärjää.

Juu, ei ole nyt uutta kuvaa. Siellä oli sen verran pimeaa, ettei mitään jakoja.