Niinhän siinä kävi, että ne yläkulmurit kekotti sitkeästi siellä rautakulmureiden kanssa peräkkäin eikä heilahtanutkaan. Pääsivät kasvamaan jo melkoisen pitkiksi uudet hampaat, mutta repimisellä ei ollut niin kiire, kun olivat siististi jonossa. Alakulmureissa olisi saattanut tulla isompi ongelma, kun kasvoivat vierekkäin, mutta onneksi ne lähtivät melko nätisti itsekseen (tai emännnän hiukan auttamana). Meidän matka vei sitten tänään Aholle hammaslääkäriin.

Olisin toki voinut käydä täällä Kontiolahdellakin, mutta tykkään Ahon tyylistä. Ja kai se tietää, mitä se tekee, kun on Sveitsissä tai jossain opiskellut. Osaaminen on sen verran kovaa, että kun Aho oli kuulemma toiminut vuoden Pohjois-Savon puolella ilmeisesti aikomuksenaan jäädä sinne, porukka pakkasi Joensuussa koiransa autoon ja ajoivat sen pari sataa kilometriä Ahon hoiviin :) Ja Aholla on itselläänkin sakemanneja. Ja vielä bonuksena, hänen otteensa ovat reippaat. Käytiin ihan ekat rokotukset ottamassa Kivuttomassa, mutta siellä se lääkäri oli jotenkin kamalan varovainen ja hyssykkä. Mielestäni sakemannin kanssa ei voi olla hyssykkä. Ja tänään ei tosiaan hyssytelty.

Kaupungin eläinklinikka on vielä nyt päässyt muuttamaan uusiin tiloihin, niin ei tarvinnut rappusiakaan kivuta enää. Lääkärin ovesta sisään, pienen odottelun jälkeen koiralta taju pois. Hyödynsin muuten tilasuuden ja leikkasin samalla etutassujen kynnet :) Pienen tutkimisen jälkeen lääkäri päätti varuilta tuikata vähän lisää ainetta ettei vaan herää kesken. Se härveli, millä niitä hampaita irroteltiin näytti teräväpäiseltä ruuvarilta. Siitä vaan ikenen ja hampaan välistä ronkkimaan molemmilta puolilta ja löystynyt hammas sormin tai pideillä pihalle. Hurjan näköistä, mutta tehokasta. En yhtään ihmettele, ettei ne hampaat heiluneet, kun oikean kulmurin juuri oli 1,5 kertaa pidempi kuin hampaan näkyvä osa. Kipulääe, antibiootti ja heräte ja koira lattialle pötköttämään ja odottelemaan herätystä. Dana oli sen verran kanttuvei, että sain kykkiä sen kanssa yli puoli tuntia siellä lattialla yrittäen houkutella sitä mukaan. Dana olisi halunnut pötkätellä vielä vähän aikaa. Verta oli tietysti pitkin lattiaa.

Kun päästiin kotiin, niin Danalle ei kelvannut vesi, vaikka niin toivoinkin, vaan uni sitäkin paremmin. Siinä sitten siivosin 10 kg pientä mansikkaa pakkaseen laitettavaksi samalla kun koira nukkui päätään selväksi. Sen olo oli selvästi tosi hutera, mutta parani, kun sai murua rinnan alle. Tein nappulasopan, jotta tulee vettäkin vedettyä,

Nyt on siisti suu. Ja eipä siihen näytä sattuvan, kun koira rouskuttaa ulkona ydinluuta hyvällä halulla. Vedelköön. Jos ne loputkin hampaat lähtisi :)

Ai juu, nykyisin päästään etenkin aamulenkkejä käymään jo ilman autojen jahtaamista. Danalle on tosin jäänyt päälle se, että pysähdytään ja odotetaan ja katsotaan kun auto menee ohi ja vasta sitten jatketaan matkaa :) Aivan sama, kunhan ei jahtaa enää. Ja iltalenkeillä on virtaa usein sen verran, että sitten on pientä rynnimistä.  Ja pihavahtihaukkuminenkin on vähentynyt kummasti. Hankin "suhinapullon", joka on sellainen pieni spraydödöpurkin kokoinen pullo josta päältä painamalla tulee tusauksena paineilmaa melko kovalla äänellä. Ideana on katkaista haukun kohdeajatus. Kolinapurkki ajaa saman asian. Nykyisin meillä pihalla enää uristaan ja pidetään öhöh-ääntä, mutta ei juuri haukuta. Paitsi äsken, kun kissa kehtasi käydä portilla tsekkaamassa tilanteen. Naapurusto kiittää koulutuksesta :D