Dana sairastaa.

Oltiin eilen tavallisissa sunnuntaisissa hakutreeneissä, kun koiran piti toisella maalimiehellä kesken leikkien käydä kakalle, Ihan vesiripulilla oli. Dana sitten tyhjenteli mahaansa treenien jälkeekin autolle mennessä. Kotiin tullessa sama homma jatkui, kunnes tuli se hetki, kun koira istui vähän vaisun oloisena oven edessä ja ennen kuin tajusin, miksi se näytti siltä, se oksensi komeasti lattialle :( Ovi auki, koira pihalle, tuuletus täysille ja piti itsekin vähän aikaa puhaltaa ja nieleskellä, että sain siivottua sen. Rivitalossa on se etu, ettei tarvitse erikseen käyttää koiraa jatkuvasti ulkona. Ovi auki vaan, niin koira käy kiireisemmät (ja tässä tapauksessa tosi kiireiset) tarpeensa tekemässä pihalle. Ei tarvinnut siivota muuta kuin se yksi puklu.

Danalla on täytynyt treeneissä olla jo tosi kehno olo, mutta niin se vaan paukutti maalimiehet metsästä pois. Tai no, meillä oli siirtyvä, koska yritetään minimoida väärällä palkkaukset. Joistain koirista muuten näkee, miten iloisia ne on maalimiehen löytäessään. Dana on kuulemma erityisen riemuissaan. Sillä on lautasen kokoiset silmät ja suu virneessä, kun maalimies löytyy. Aina yhtä kivaa.

Ja niinpä eiliset treenit meni keikesta huolimatta mahtavasti. Keskilinjalta haju, suorilta maalimiehelle ja leikki pystyyn. Olin niin ylpeä, että meinasin ihan pakahtua. Olisin ehkä voinut tirauttaa jonkun kyyneleen, mutta se olisi ehkä ollut vähän liikaa :)

Uni paras lääke on. Sitä meillä on riittänyt eilisestä päivästä lähtien. Aamulla tarjoilin piimä-riisivelliä pieniä annoksia pariin otteeseen. Ei vie sakemannin nälkää se, ei. Nyt illalla lisätty vähän liotettua nappulaa tukevoittamaan evästä ja ainakin vielä kaikki on pysynyt sisällä.

Epäilin ensin, että Dana olisi saanut saman kuin treenikaverin koiralla, kun kuskasin sen pikakuljetuksena torstaina tohtorille. Oli rotikka aikas naatti. Mutta sillä ei kuulemma ollut tarttuvaa tautia. En sitten tiedä, mikä Danskuun iski. Mikä lie vatsaflunssa.