Danalla on lenssu.

Se pärskii ja räkä valuu. Eilen, kun istuin olohuoneen lattialla ja katsoin leffaa Danan röhnöttäessä siinä vieressä, niin pyyhkäisin isompia limoja talouspaperilla kuonosta pois. Meinasin pyytää turistamaan, mutta totesin sen käskyn olevan ehkä hieman haasteellinen kouluttaa :D Koiran kuono kun on kuitenkin pääosin suunniteltu vetämään ilmaa sisään ja prosessoimaan sitä, vaikka tuleehan sitä ilmaa toki uloskin. Räkää se ei ehkä osaa sieltä edes halutessaan työntää pihalle :)

Danalla näyttää olevan taipumusta nuhailuun. Se saattaa olla pieni hidaste meidän jäljestysuralle. Ellei sitten jäljestetä vain silloin kun on röörit auki. Ja niinhän se on tehtävä. Tähän nuhaan saattaa kuitenkin olla osasyynä Danan yltiömäinen addiktio kaikkiin lätäköihin. Oltiin lauantaina Pyytivaarassa ulkoilemassa. Mukana oli myös Julia "the tappijalkainen dalmatialainen" ja Julian emäntä Tanja. Siellä metsätien varressa oli neljä metsäojaa, joissa Dansku kävi kolmessa pulikoimassa - ja voitti samalla pika-arvonnassa matkan suoraan kotisuihkuun, kulkematta olohuoneen kautta. Julia kävi toki myös, mutta siihen se haiseva mutavelli ei jotenkin imeytynyt samanlailla kuin tuohon pitkään kaksitasokarvaan. Musta karva ei muuten näytä likaiselta, vaikka olisi kuinka mutainen.

Ja pesuhan oli sitten ihan oma operaationsa. Jotenkin luonnon muovaama lätäkkö on ihana ja siinä ryvetään innolla, mutta kun vesi tulee suihkusta, se on kauhistus. Raahasin koiran hihnassa kylppäriin ja ovi äkkiä kiinni - ja lukkoon. Viisaasti otin omat vaatteet pois, koska epäilin niiden kärsivän jossain vaiheessa jonkinmoista vauriota. Ainakin veden tai mudan osalta. Koirasta tiukasti kiinni ja suihku päälle ja suutin käteen. SItten alkoikin rytinä, kun nurkkaan unohtamani pyykinkuivausteline ja lattialasta saivat kyytiä samoin naulakosta minun sekä Danan pyyhkeet, joista jälkimmäisen onnistuin nostamaan vähän kauemmaksi, että on vieläl jotain millä kuivata. Hämmästyttävää kyllä, onnistuttiin pudottamaan myös kylppärin naulakossa noin puolentoistametrin korkeudessa ollut pussukka, missä on muutama hiusmuotoilupurnukka. Potkin sitäkin vähän kauemmaksi. Suihkuttelin koiraa ja totesin, että se kuravesi ei lopu ikinä! Sitä vaan tuli ja tuli. Laimenihan se tietysti siinä määrin, että saatoin harkita koirashampoon laittoa vain havaitakseni että kaksi ylimääräistä kättä olisi kätevää olla. Koirasta kun ei voi laskea irti ja suihkulle ei ole alhaalla sellaista telinettä, mihin se suuttimen voisi laittaa ja suihku olla päällä. Suihku lattialle, shampoopullo polvien väliin, jolloin vapaanaolevaan käteen pystyi ruuttaamaan pesuainetta ja hieromaan sitä edelleen rimpuilevaan koiraan. Aikanaan sain sitten huuhdeltua koiran, joka nyt istui pirulainen hyvin tiukasti nurkassa pitkine karvoineen päivineen. Kuvittelin huuhdelleeni hyvin, mutta kuivatessa mahan alka löytyi kumminkin yksi hyvin vaahtoutuva kohta. Danan iloksi kastelukierros alkoi alusta.

Koko tähän operaatioon meni kolmisen varttia, minkä jälkeen päästin puolikostean koiran kylppärin ulkopuolelle, raivasin kylppärin, kävin itse suihkussa, huuhtelin kylppärin seinät ja lattian ja pesin puoli koneellista perin mutaisia pyyhkeitä. Tämän jälkeen kuljin ympäri kämppää kuivaamassa lattioita koiran jäljiltä. Siinä vaiheessa oltiin jo molemmat niin stressiväsyneitä, että otettiin parin tunnin päikkärit. Illalla sitten pikainen iltakävely, jotta osin kostea turkki ei pääse pahasti kylmettämään ja sitten nukkumaan.

Sunnuntain nukuttiin sitten molemmat melkein koko päivä. Kun vielä maanantai-aamunakin Dana käänsi kylkeä vaikka kello soi, epäillin sen olevan vähän pipi. Normaalisti se nimittäin pomppaa tasatassua ylös, koska se kuolee nälkään. Ei sillä nytkään mitään syömisongelmia ollut, mutta sen jälkeen maittoi taas uni. Koko päivän torkkujen jälkeen (kaikesta päätellen sängyssä) Dana jaksoi touhuta, mutta sitten taas nukuttaa. Nukkukoon. Uni parantaa pikkulenssut. Jätetään treenejä väliin, jos nukuttaa. Jälki jää joka tapauksessa tältä viikolla, kun kuono ei pelitä.