Näin helteissä ei ole paljon pävitettävää. Dana vetää sikeitä ketarat oikosenaan suurimman osan vuorokautta. Lenkille lähdetään vasta myöhään. Me tytöt harrastetaankin tosiaan sitten yöjuoksua ;) Uimassakin käydään, mutta ei ihan yhtä usein kuin naapurin collienpentu, joa käy useamman kerran päivässä. Danalla on nimittäin kohtalaisen tiheä aluskarva varsinkin peräpäässä ja kun esim. eilen illalla käytiin uimassa, oli karva vielä kostea tänä aamuna hännän juuresta. En viitsisi härnätä hotspottia.

Me ollaankin sitten Danan kanssa asuntomessuiltu. Tai minä olen siellä töissä, Dana mukana Kuopiossa. Seuraavan kerran pitääkin sitten muistaa majoitusta hankkiessa, että eka kerros tai hissitalo. Meillä on tilanne nimittäin sellainen, että talossa on kierreportaat ja asustetaan messujen työvuorojen ajan siellä neljännessä kerroksessa. Dana kyllä kiipeää rappuset, jopa niin vauhdikkaasti, etten meinaa pysyä perässä, mutta alaspäin tullessa homma onkin sitten ihan toinen. Rappujen ylätasanteelle tullessa koira vetää maihin ja yrittää turvaan minun jalkojeni väliin. Ja huuto on hirmuinen. Eipä siinä sitten muuta kuin koira kainaloon ja rappuset alas. Minulla onkin sitten joka kerran lenkille lähtiessä 20 kilon puntti sylissä. Onneksi ulkoiluväli ei ole enää ihan pieni, vaan pärjätään muutamalla kerralla päivässä. Aamulla käydään kuuden aikaan pikaisesti pissillä, kahdeksan aikaan pidempi lenkki ja illalla, kun tulen asuntomessuilta, annan heti ruoan ja mennään saman tien pihalle rauhassa tassuttelemaan. Vajutellaan mahaa vähän ja painutaan koirapuistoon, jonka jälkeen vielä lenkkeillään. Ja kun aikanaan tullaan myöhään takaisin, mennään samantien nukkumaan. Näin saan minimoitua kanniskelut. Ja paukkut ei lopu koiralta missään vaiheessa, vaikka yli nelljö tuntia riehuisi lenkillä ja koirapuistossa.

Käytiin viikolla jälkitreeneissäkin, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Helle oli hurja ja jostain syystä Dana jätti jäljen kesken. Puolessa välissä se hypähti, nosteli takajalkoja ja poikkesi jäljeltä eikä suostunut jatkamaan. Joko se astui pahasti ohdakkeen päälle tai sitten siinä kohtaa oli ampiaispesä, jota en huomannut. No, ensi kerralla paremmalla onnella.

Dana on edelleen tosi terävä ja moni on sanonut ettei siitä palveluskoiraa tule. En nyt kuitenkaan ole heittänyt vielä kirvestä kaivoon, vaan odotellaan nyt vielä, kunhan tulee ikää ja järkeä enemmän. Puoli vuotta on vasta mittarissa. Kyllä tässä ehtii vaikka mitä.

Eilen aamulla, kun päästin Danan kuuden aikaan ulos, koettiin yllätys molemmin puolin ovea. Naapurin kissa kökötti rappusilla aikomuksenaan tulla sisälle. Sille oli pienoinen yllätys, kun Dana oli kuonoineen oven raossa. Yhtä suuri yllätys oli Danalle se, että kissa KEHTAA olla MEIDÄN rappusilla. Eipä siinä mitään: pieni karvainen kilpajuoksu äänitehosteiden kera ympäri pihaa, kissa sumppuun aidan nurkkaan, minä Danan pannasta kiinni ja koira sisälle ja kissalle avoin väylä pois. AIka ketterästihän tuo portin yli kapusi. Kissa oli ilmeisesti kyllästynyt omaan collietalouteensa ja kuvitteli vaihtavansa kämppää suit sait sukkelaan :)

Eilen illalla taasen uintireissulla Dansku virkistyi siinä määrin, että se otti kunnon spurtin mopon perään, minkä seurauksena tiemme erosivat hetkellisesti. Danan päähän jäi 3/4 remmistä, minun käteeni vain se lenkki. Ei kestänyt nahkahihna kuin pari kk meidän käytössä. Onneksi katkesi arkena. Siinähän se olisikin, kun olisi sunnuntaina poikkaissut. Huh. Ostan tänään sitten kaksi. Semmoinen nahkainen käyttöremmi ja vaikka vähän edullisempi vararemmmi mukaan. Meidän kaikki pehmolelutkin on vainaita. Niistä tulee fyllingit pihalle. Taidan ostaa jokusen uuden samalla kertaa. Ne tosin on kulutustavaraa.

Kasvattaja oli tiedustellut Danan siskon Caran omistajalta, onko hän tyytyväinen koiraansa. Onhan hän. On kuulemma muistakin kuullut vastaavaa. Vesalle terveiset, että kyllä minäkin olen hyvin tyytyväinen perheenjäseneeni :) En pistä postissa takaisin :D