Eilen oltiin ihan ekaa kertaa hakumetsässä. Sehän on hauskaa hommaa!

Ollaan Danskun kanssa haun alkeissa ja eilen päästiin ekaa kertaa kokeilemaan, mitä se haku oikeasti on. Maanantai jäi meiltä väliin, joten eilinen oli meille eka kerta. Ajattelin, että koiran kanssa voisi hetken leikkiä siinä auton vierellä että tottuu ihmisiin ja hajuihin. Just joo. Koira sai pallon ja aloitti hervottoman ravaamisen ympäri metsää. Kouluttaja yritti huudella, että josko saisin koirani haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty, kun toinen ei ole kolmeen viikkoon ollut muuten kuin hihnalenkeillä, kun sillä on se juoksu. Aikanaan Dana tuli luo ja sain sen sitten autoon säilöön vielä hetkeksi.

Danskun vuoro oli viimeisenä, jotta sen ihanaiset hajut ei kävisi liikaa poikakoirien nenään. Ehdin siis olla pari kertaa maalimiehenä. Ensimmäisenä oli ujohko malikka, jolle syöttelin makkaraa, toinen oli reipas malikka, jolle mätin palloja pitkin kangasta, minkä kerkisin. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa omat pressut mukaan. Samoin naamiointiverkkoa pitää hankkia.

Danan vuorolla arvottiin vedetäänkö makkaralla vai pallolla. Varustin maalimiehet mmolemmilla. Maalimiehet tulivat ensin koiran kuonon eteen kädet ojossa näyttämään, että täällä sitä makkaraa olisi. Tarpeetonta kenties kertoa, että koira oli kohtalaisen nälkäinen. Dana keskittyi hienosti maalimiehen suuntaan ja kun lupa tuli, se kirmasi maaliiehen luokse makkara-appeelle. Eka maalimies tosi sanoi, että hanskat olisi aika bueno, kun Dansku kalttaa etuhampailla sormet hajalle. Pitää muistaa nostaa sinne palkkakassiin ensi kerralla parit hanskat. Yhdet oli ainakin mukana autossa.

Kaikille kolmelle maalimiehelle Dana meni nätisti. Ei ujostellut yhtään ja keskittyi hyvin - myös siihen makkaran syömiseen. Toki tämä oli vasta ihan ihan eka kerta, mutta hauskaa oli sekä ohjaajalla että koiralla. Kolme tuntia meni hujahtamalla metsässä. Meillä tykätään!