Tajusin just, että olen kirjoittanut enempi niistä asioista, missä on parantamisen varaa. Ne hyvät jutut, mitkä näkyy enemmän ihan kotioloissa, ovat jääneet vähemmälle. Tässä muutama sananen niistä.

Dana oppi sisäsiistiksi melko nopeasti. Kasvattajan luona se oli oppinut jo sanomalehtien tarkoituksen. Vuorasin aluksi muutamia paikkoja lehdillä ja huomatessani, mitä paikkoja Dana erityisesti suosii tarpeiden tekoon, vähensin niitä tarpeettomia. Dana tuli alkukeväästä, joten tarpeiden tekeminen ulos oli hankien takia vähän jännää ja siksi sisälle oli helpompi tehdä. Lumet aikanaan sulivat, joten aidattu takapiha tuli tutuksi. Meillä oli ehkä semmoiset kuutisen viikkoa sanomalehtiä parissa kohtaa ja sitten jätin enää makuuhuoneeseen yötarpeita varten. Sitten vaan silmät ja korvat tarkkana, jotta heti kun pentu näyttää merkkejä siitä että pissittää, hihna salamannopeasti käteen ja pihalle. Jokusen kerran myöstyin ja sain mopata eteisen lattiaa, mutta Dana äkkäsi nopeasti sen, että kylppärin lattialle voi pissiä ja pissi valuu pois. Siispä nykyisin, kun Dana jää yksin päiväksi, jätän kylppärin oven auki, niin ei tarvitse kärvistellä jalat ristissä tai pissiä muualle lattialle, mikä on epätoivottavaa.

Yksinoloon Dana oppi melko nopeasti. Sille on rajattu lapsiporteilla tilaksi makuuhuone-eteinen-kylppäri.Yritin ensin tehdä kasvatusoppaiden mukaan sulkemalla koiran portin taakse, touhuta siinä omiani ja huonioida se hetken päästä, kun se on hiljaa. Eihän se onnistu! Dana huutaa vieläkin kuin palosireeni, jos se on portin takana ja näkee minut. Kun poistun näkö- ja kuulopiiristä se hiljenee. SIksipä meillä aamutraditiot menee niin, että tehdään aamutoimia, käydään aamukävelyllä (x2), laitan kaiken valmiiksi ja otan kaapista saparon tai korvasuikaleen, marssin makuuhuoneeseen, annan siellä Danalle herkun ja marssin pois. Portit perässä kiinni ja ilman sen kummempia seremonioita pihalle. Kun tulen kotiin, se istuu portin takana hiljaa. Ainakaan naapurin mummon korviin ei ole kuulunut huutoa. Sängyllä on selkeästi tassuteltu, vaikka se on kiellettyä, mutta ei sen kummempaa ole päivän aikana tapahtunut.

Tuhottu ei ole asioita - vielä. Dana ei ole osoittanut mielenkiintoa känyköitä tai kaukosäätimiä kohtaan. Ihan pienenä se olisi halunnut mutustaa sähköjohtoja, mutta kielsin sen. Sitä yhtä läppärin laturin johtoa lukuunottamatta johdot ovat saaneet olla rauhassa. Ja Bebanthen-tuubia ei voi nättää näkösälle päiväksi, koska se syödään.

Sohvalle ei ole tarvetta enää kiivetä eikä sängylle silloin kun sitä ei ole pedattu.

Ulos lähtiessä istutaan ensin eteisen oven eteen, laitetaan hihna kiinni, astutaan eteiseen, istutaan taas ulko-oven eteen ja ulos tullaan, kun lupa tulee.

Samoin ruokakuppiin saa koskea, kun lupa tulee. Varastanut ei ole, vaikka kuono käykin pöydän reunalla ja epäilemättä lähtisi sapuskat mukaan, jos en olisi varovainen.

Ja onhan noita muitakin pieniä arjen asioita.

Dana on ahne. SIllä on rajaton maha ja ei ole vielä sellaista ruokaa ollut, mikä ei sille kelpaisi. Normaalisti se syö Joseran Sensitive-nappuloita ja piimää. Toisinaan, kun syön hedelmiä annan maistiaisia. Niinpä meidän prinsessa tykkää erityisesti satsumista, mutta myös banaanista, vesimelonista, ananaksesta ja nektariineista. Pentuni taitaa olla vege :D