Nyt on tottisteltu ihan urakalla.

Perjantaina oli BH-kurssin eka kerta. Kouluttaja katseli meidän menoa ja totesi, että minulla on hyvin itsenäinen koira, jolla on miellyttämisenhalu aika minimissään. Siinähän sitten koulutat :) Hienosti se meni. Nyt vaan hävitetään palloa. Onneksi se kerta oli tosiaan juuri ennen viikonlopun seminaaria, niin siellä pääsi tiedustelemaan huomioituja asioita.

Lauantaina oltiin Lieksassa Lieksan palveluskoirakerhon järjestämässä sakemannien IPO-maailmanmestari Teemu Parviaisen tottissemmassa. Teemun oppiinhan päästiin jo vuosi sitten, kun Dana oli aika tenava vielä. Aluksi oli pieni teoriaosuus, jossa Teemu luetteloi esimerkein eri ongelmia ja niiden syitä. Meillä on kaikesta päätellen kaikki pielessä :)

Ekana päivänä esiteltiin mitä ollaan tehty nyt ja sitten alettiin korjailla. Meidän piti olla ennen ruokailua viimeisenä, mutta luovutin paikkani eräälle toiselle koirakolle, jonka piti päästä nopeammin. sama se meille, olimme paikalla koko päivän joka tapauksessa. Käytännössä kaikki kaipasivat vinkkejä seuraamiseen. Joillakin oli viettiongelmia, joillakin kontaktin kanssa. Mitä kenelläkin.

Kun minulta kyseltiin, mitä treenataan. No sitä seuraamista tietty. Teemu tosin alkoi kysellä, että eikö mitään muuta? Pelkkä seuraaminen alkoi kuulemma käydä tylsäksi :D No, tokihan muitakin juttuja oli: nopea maahan meno, nopea istuminen ja luoksetulon paikka, joka on jäänyt hieman kauaksi.

Siinä sitten näytettiin seuraamista kainalopalkalla ja etsittiin tapoja saada pallo piiloon. Teemu tuli neuvomaan aika viereen, jolloin Dana ilmeisesti hämmennyksissään nappasi pienesti Teemun takinhelmasta kiinni. Kuulostaa ihan viime vuoden maaliskuulle. Tuli käsky karsia moinen käytös. Ja tottahan se on. Ei ole suotavaa, että se käy tuomarin (tai kenenkään muunkaan) näpeille.

Sunnuntaina uusintakiekalla sitten vahvistettiin niitä edellisenä päivän opittuja. Danalla oli lupa pelleillä matkalla autolta kentänlaidalle, mutta sitten piti rauhoittua. Ja hyvin se onnistui. Tätä jatketaan. Edellisen päivän sikailun muistaneena tehtiin myös niin, että koira istui minun vierelläni ja Teemu tuli koiran puolelta ihan liki eli tavallaan aiheutti koiralle ahdistusta litistämällä sen kahden ihmisen väliin. Ohjaajan piti varmistaa ettei koira pure. Ja eihän se purrut. Yritti kyllä kerran pois, mutta alistui rapsuteltavaksi. Tätäkin treenataan ahkerasti lisää. Pitänee pestata naapurit koekaniineiksi.

Ja sitten treenattiin vielä seuraamista kainalopalkalla ja pallonhävittämisellä. Toki se turhauttaa, kun tavallaan siirryttiin alkupisteeseen. Yhden askeleen seuraamista ja niiden edespäin, mutta koira tietää paikan. Nyt pitää vain saada kontakti pysymään.

Olen Danan kanssa päässyt toistaiseksi kolmen eri kouluttajan oppiin. Siis oman treeniporukan ulkopuolelta. Korrin opeista ei oikein meille tarttunut mitään. Johanna Nivalalta tuli kainalopalkka. Ja Teemu Parviaiselta sitten ehkä enemmän käsittelyä - olen liian helläkätinen Danan kanssa edelleen. Ja kärsivällisyyttä pitää opetella. Ohjaajan käskytysvolume tuppaa nousemaan sitä mukaa, kun pinna kiristyy... Jokainen kouluttaja on toki erilainen ja metodit ovat "kukkahattutätimäisistä" vähän kovempiin otteisiin. Niistä pitää vaan napsia ne itselle sopivat jutut.

Mutta ehdottomasti hyvä seminaari ja jos ensi vuonna järjestetään uudestaan, minut ja Danan löytää sieltä aivan varmasti. Nyt vaan uudella innolla ja opeilla treenaamaan. Tottis on kivaa!