Tänään hakutreeneissä otettiin ns. homma haltuun.

Danahan toimii kentällä tosi hyvin. Se jaksaa keskittyä ja kaikki mitä tehdään, on kivaa. Oli se sitten seuraamista tai noutoja. Maastossa onkin sitten eri juttu. Se kuumenee niin pahasti, että siltä lähtee kuulo samantien ja se vetää kuin höyryjyrä. Aiemmin ollaan keskitytty lähinnä ukkoihin ja ilmaisuun, mutta pikkuhiljaa pitäisi saada paketti kasaan.

Tänään treeneissä sitten seurattiin urakalla. Otin koiran haltuun jo autolla, lykkäsin pallopalkan kainaloon ja sitten käveltiin. Ja hyvinhän se meni. Ensin seurautin sitä keskilinjalla lähetyspaikalle, sitten lähetin ukolle, normaalit kuviot ja seurautin takaisin keskilinjalle siten, että ukko käveli kolmisen metriä meidän edellä. Näin tavallaan eliminoitiin se älytön höyryäminen seuraavalle ukolle. Metsässä seuraaminen oli hankalaa oksien ja juurakoiden takia, mutta tehtiin niin, että ukko kuunteli kokoajan minun kehuja koiralle ja kun vapautin ja palkkasin "jes" käskyllä, ukko pysähtyi, odotteli että palkkasin loppuun ja seuraa-käskyllä matka jatkui. Tästähän saattaa tulla vielä jotain :)

Me asutaan Danan kanssa kahdestaan. Ja väkisinkin olen miettinyt, mitä jos minulle käy jotain. Mitenkä Dana sitten? Olen ohjeistanut muutamia ihmisiä ja nyt sitten ihan julkisestikin, että haluan, että Dana palautuu kasvattajalle. Vesa osaa etsiä sille sopivan kodin. Haluan, että joku jatkaa siitä, mihin minä olen tehnyt pohjat. En halua, että se menee jollekin kokemattomalle, joka ei osaa asettaa sille rajoja ja se on puolen vuoden päästä ongelmakoira ja montussa. Tai jollekin, joka kouluttaa sitä "80-luvun" opein, jolloin koira taatusti tulee näpeille - ja sitten monttuun. Tosin, kun sanoin tämän ääneen viikko sitten koirayhdistyksen juhlissa, Eija, Danan veljen, Iken, emäntä ilmoitti, että Dana muuttaa heille. Asiasta ei kuulemma keskustella :) Selvä, Danalla on sitten kummi. Ja heidän perheessä koulutus, rajat ja tekeminen on varmalla pohjalla. Ei siis huolta siltä osin.