Nyt näköjään pukkaa päivitystä enemmänkin, mutta älkää huoliko, kyllä tämä tästä taas hiljenee :)

Tämä meidän ilmaisun valinta on nyt vähän soutamista ja huopaamista. Maanantaisen hakuluennon rohkaisemana ajattelin vielä kerran yrittää löytää sitä kadoksissa olevaa haukkua. Varsinkin, kun Dana on alkanut vähän piippaamaan. Ajattelin, että jos se kuitenkin irtoaisi sieltä. Väärin luulin.

Hetsasin lumitöiden jälkeen Danaa pihalla. Eihän se tahallaan hampaita käytänyt, oma vikani. Pomppi kyllä korkealle. Hetsauksen seurauksena emännällä on pienesti repeytynyt takki (ei haittaa), pienesti rei'itetty rystynen (kipiä) ja pienesti turvonnut poskipää. Jos hyvin käy, huomenna myös musta silmä. Dana ei haukkunut.

Siinä hetsatessa huomasin, että Dana naksutti hampaita. Tosi nopeasti. Se näytti siltä kuin sitä olisi paleltanut. Tuskin sentään sitä. Vahvempi epäilys on, että se patosi, mutta kun ei ollut palloa suussa se purkauti hampaiden kalinana. Jännän näköistä.

Testattiin treeneissä homma uusiksi. Siellä koira laitettiin liikennemerkkiin kiinni ja treenikaverit hetsasivat patukoilla ja purutyynyllä. Yritys oli kova ja koira olisi innokkaasti mennyt purulle ja saikin tyynyn muutaman kerran hampaisiinsa, mutta ei haukkunut. Piippasi ihan vähän ihan alussa, sitten ei mitään. Ehkä se ei vaan tuntenut tarvetta haukkua. Hyvä puru sillä tosin oli. Suojelupotentiaalia - jos haukkuisi.

No ei siinä mitään, pistetään rullalle. Piti vain testata vielä kerran. Mietittiin, että jos kokenut ja pätevä maalimies joutuu tekemään töitä, että Dana agressiohaukkuu, voi turhaumahaukun saaminen olla mahdotonta. Tai ainakin se vaatisi joka kerran niin paljon töitä, vaikka se inahtaisikin, ettei kannata. Ja miksi turhaan, kun on terve koira, joka rakastaa juoksemista metsässä ja maalimiesten etsimistä. Se juokseminen on niin mieluista, että ehkä se onkin vinttikoira?

Treenien jälkeen käytiin vielä kaupan pihassa yksinoloa harjoittelemassa. Treenikaveri katsoi sen verran perään ettei kukaan nyt mennyt näppeineen kiinniolevan sakemannin luokse. Ja näytti merkin, kun menee hienosti. Ja niinhän se meni. Tosi hyvin. Ilmeisesti se, että minä menen piiloon ei aiheuta paniikkia toisin kuin se, että menen sivummalle mutta näkösälle. Ensi viikolla lisätään haastetta ja otetaan toinen koira näköpiiriin.