Uusi kuukausi toi uusia kuvioita.

Emäntä on  syyskuun ajan käynyt toisella paikkakunnalla töissä ja nyt viikonloppuna siirrettiin maallinen omaisuuskin uudelle paikkakunnalle. Sanottiin hei hei Pohjois-Karjalalle, ainakin toistaiseksi, ja tultiin nuuskuttelemaan Poihjois-savon tuulia. Ehdin jo kotiutua tuonne laulumaille, joten ehkäpä sinne palajan takaisin vielä jonain päivänä. Katsotaan, kunhan tämä sopimus loppuu.

Dana oli muuttopäivän Tassuparkissa, jotta se ei pyöri jaloissa. Oli kuulemma selkeästi käynyt kierroksilla ja käyttäytynyt hieman tavallisesta poikkeavasti. Olihan se tosi ylivilkas, kun sen kävin hakemassa. Sittempä parin tunnin ajomatka ja kotona oltiin. Uudessa kotona siis.

Dana ravaili koko illan ympäriinsä ja tutki paikkoja. Onhan tämä suuri muutos. Se meidän edellinen rivariasunto oli ainut koti, minkä Dana tunsi ja kun ei kylässä tai reissuissakaan kamalasti käyty, se oli tuttu ja turvallinen koto. Nyt on neliöitä enemmän ja pihaa samoin. Kunhan saan aidan kasattua, niin kyllä Danan kelpaa.

Samoin tänään emäntää jänskätti, mitenköhän päivä menee. Koiraporttine kiinnitysmekanismit ovat toistaiseksi kateissa, joten piti laittaa koira makuuhuoneeseen oven taakse. Kaukaa viisaasti asensin myös suojakuvun ulko-oven vääntimen päälle siltä varalta, että Dana murtautuu makuuhuoneen ovesta. Vähän vaikutti suru olevan, kun läksin ja ikkunasta jäi katselemaan, mutta nätisti oli ollut. Ei ollut repinyt ovenkarmeja, omaa petiänsä tai minun petiäni. Huomenna voin siis jättää sen hyvillä mielin.

Treenaamaan ei olla ihan vielä päästy, mutta huomenna ajattelin, että jos kauppareissulla käydään etsimässä kenttä ja ottamaan vaikkasta hieman noutoja. Hakua ei päästä tällä viikolla luultavasti vielä treenaamaan, mutta ensi viikolla viimeistään.