Dana ei lopeta hämmästyttämästä minua.

Ok, se on huvittava ja tohellukset on mainioita katsella ja osallistua, mutta se miten se oppii (silloin kun haluaa) on hämmästyttävää ja osin hämmentävää.

Meillä ollaan hakattu päätä seinään seuraamisen kanssa ennenkin ja nyt kun aloitettiin ihan alusta, jopa valoakin on alkanut näkymään tunnelin päässä. Ollaan treenattu tottiskepin - anteeksi kosketuskepin ;) - kanssa vasemmalle kääntymisiä ja seuraamista, mutta nyt pidettiin viikon paussi, kun jotenkin oli kamalan pimeää ja märkää ja masentavaa ja lenkillä kyllä käytiin, mutta sieltä hipsittiin sisälle. Eilen oli sitten treenit ja ensin tehtiin pari vasemmalle kääntymistä. Mitä tekee Dana? Alkaa heittää takapäätään jo ihan mallikkaasti! Wow! Samoin seuraaminen on nyt jotain muutakin kuin samsonite. Hyvä tyttö!

Tosin Dana ei ihan seuraa palvovasti kuono ylöspäin. Sen katsekontakti on enempi ohjaajan navan tasalla. En ota siitä hirveästi vielä stressiä. Kunhan saadaan tuo seuraaminen muuten kuosiin, kokeillaan, josko palkan ylöspäin nostaminen auttaisi. Nyt se on rintataskussa.

Voihan tosin olla, että Dana on niitä koiria, jotka ei vaan pysty seuraamaan kuono yllhäällä. Silläpää laskee aina vähän lisää kun lähdetään liikkeelle.

Ollaan saatu palautetta siitä miten Dana on kiva koira. Ihan useammalta ihmiseltä sekä treeneistä etteä hoitopaikasta. Danaa pidetään tervepäisenä ja varmana koirana. Sen kanssa voi touhuta ja leikkiä pelkäämättä, että sen jälkeen on raadellut kädet tai pahimmassa tapauksessa naama. Se käy helposti kuumana, mutta ei kanavoi sitä väkivaltaan. Se tosin kuumuu jo siitä, kun saa hakuliivit päälle ja haahuaa omia menojaan metsässä. Siksipä jatkossa meillä on maalimies kerrallaan, jotta se ehkä oppisi jopa kuuntelemaan minua. Nyt se palkkaantuu tottelemattomuudesta, kun löytääkin toisen maalimiehen kuin oli tarkoitus.

Viime viikonloppuna kokeiltiin springeriä. Saatiin treenikaverilta lainaksi, koska heillä ei ole sille juuri nyt käyttöä. Ei ole kiinnityssysteemi riiseninkestävä. No, springerin kanssa mentiin kovaa. Minun ei tarvinnut polkaista kertaakaan vauhtia, koska Dana veti hullunlailla ja meidän menoa säesti tasainen "ei", "ei", "ei", koska Dana yritti syödä eturenkaan. Enempää ei ole ehditty kokeilemaan, koska täällä on kylmää ja liukasta. Jospa tuo keli vielä kerran pykälän lämpenisi, niin mentäisi taas. Eihän toki kovin kummoista matkaa tehty, mutta kokeiltiin kumminkin. Joku ehdotti, että lykkää sille patukka suuhun tulpaksi, niin säilyy rengas ehjänä. Pitää kokeilla.

Meidän valjakkohiihtosuunnitelmat otti pientä takapakkia, koska hiihtäjäehdokas muutti pois näiltä hoodeilta. Katsotaan, josko se haluaisi vielä sivakoida Danan kanssa tai sitten pistetään suunnitelmat jäihin vielä toistaiseksi.