Danalla on selkeästi menossa nyt sellainen kausi, että ne jutut, mitä ollaan kärsivällisesti opeteltu pienestä pitäen melko huonolla menestyksellä, ovat nyt loksahtaneet paikalleen. Erityisesti paikallaan olemiset porttia tai ovea aukatistessa tai takakonttia ja häkkiä aukoessa on nyt handussa. Lupa tulee, kun on kontakti. Toisaalta se alkaa testailla juttuja. Meillä herkkupalan eteen tehdään aina jotain töitä. Vaikka vain ihan pientä eli nakotetaan oikeassa kohdassa edessä rauhassa. Nyt olen taas alkanut vaatia sitä sivulle. Tavallisesti Dana katsoo minua sinnikkkäästi pyrstö lattiassa kiinni edessäni istuen, että "jos tää nyt kuitenkin kelpaisi". Käytiin eilen pitkästä aikaa moikkaamassa rallitokoväkeä Kontiolahdella ja siellä yritykseni saada aikaiseksi sivu osoittautui turhaksi, koska Dana veti pitkässä kaaressa kiertäen takaa ja sinne se jäi jonnekin. Ei saanut sitten makupalaakaan. Samoin ruoan jälkeen se tuppaa nousemaan tiskipöytää vasten ja tsekkaamaan, olisiko siellä vielä jotain. Siksipä kaikki vähänkin vaarallinen tai luvaton nostellaan seinänviereen tai uuniin (uuni ei päällä :) Liekeekö orastavaa murrosikää.

Ehdin jo aiemmin hehkuttaa sitä, että pihahaukkuminen on jäänyt. Turha toivo. Se jäi silloin, mutta on palannut. Aivan sama, mitä ääniä tuottaa. Saan ensi viikolla pippuripannan lainaan. Kokeillaan toimisiko se. Ostan oman, jos tehoaa. Sitruuna tuskin toimii, koska Dansku syö mielellään satsumia. Tällainen näky on minulla sisältä melko suuren osan aikaa :)

Tänä aamuna, kun päästin Danan ulos, se kajautti naapuruston iloksi itse säveltämänsä kappaleen "Oodi siilille". Portin toisella puolella (onneksi) oli pieni siili. Ihan lapsi vielä. Jotkut sakemannit tykkäävät kanniskella siilejä. Eivät siis satuta pientä, mutta siiin piikit tuppaavat aiheuttamaan suutulehtuksia. Siksi pidän varani minäkin.