Aloin lunastamaan itselleni ja Danalle annettua uudenvuoden lupausta ja käytiin SPL:n tottisleirillä Orivedellä. Tästä postauksesta tulee kamalan pitkä. Boldailen tuonne kappaleisiin kyseisen osuuden teeman.

Leiri oli minun osaltani ensimmäinen laatuaan. Tosin tämän viikonlopun jälkeen olen ihmetellyt, että miksi ihmeessä ei ole menty aiemmin. Minulla on ollut enemmänkin sellainen käsitys, että leirillä koirakot on lähes sm-kisavalmiita, mutta väärin luulin. Oli siellä varmasti sellaisiakin koirakoita, mutta muuten ihan laidasta laitaan oli porukkaa hyvin erilaisin ongelmin. Nuorin koira taisi olla 2,5kk (joka ei tosin kouluttautunut), vanhimmat oli seniori-ikäisiä. Yhteensä koirakoita oli lähes 70 ja ne oli jaettu 7-8 koirakon ryhmiin.

Ilmoitin ongelmiksemme paikkamakuun (epäluulo muita koiria kohtaan) ja kapulan tuonnin vinoon. Saatiin kouluttaja-Pialta vähän muitakin eväitä :) Tässä selvitys niistä.

Ensiksikin keskittyminen. Eli, koska tottis on niin kivaa, meillä käydään vähän kierroksilla, kun tullaan kentälle. Siksipä keskittymistä ihan perusasennossa ja kehuja siitä. Samalla päästään sen patoamisvaiheen yli, jolloin ylityöskentelykin jää pois varsinaisesta suorituksesta.

Tehtiin muutama nouto, mutta pääasiassa harjoiteltiin kapulan pitoa. Eli, Dana kyllä tuo ja pitää kapulaa, mutta ei pidä kovin jämäkästi. Se näkyy siinä, että kun tökkää kapulaa kädellä, se meinaa valahtaa suusta alas. Danalle kapulanpito on tehty väkisin. Eli, koira joka kanniskelee ihan kaikkea, ei suostunut ottamaan noutokapulaa suuhunsa. Olen sitten istuttanut sen aikanaan olohuoneen lattialle, lykännyt kapulan suuhun ja käskenyt "pidä" ja avittanut pitämällä leukoja kiinni. Nyt tehtiin kapulasta palkka. Eli, kun tehdään jotain, ei lennäkään pallo vaan kapula tai sitten potkitaan kapulaa kauemmaksi ja päästetään koira siihen kiinni. Ja kun koira on ottanut kapulan suuhunsa, taistellaan. Minä passiivisena, koira aktiivisena. Tässä tosin törmättiin siihen, että normikapulasta koira paineistuu, kun kädet lähestyy kapulan päitä. Siksi ostin paikalla olleelta Rovaniemen Koirapisteeltä kapulan, missä on narut mukana. Eli, pidän naruisti kiinni ja koira vetää. Se muuten käy käsiin todella paljon - hanskat mukaan. Ja, kun taistelu loppuu ja koira pitää napakasti kiinni edelleen, se vapautetaan ja saa pallon. Huomattiin, että Dana ottaa tosi mieluusti niistä kapulan naruista kiinni - ja puree ne poikki, joten tehtii samaa hetsaamishommaa, mutta siten, että kouluttaja piti kapulaa naruista kiinni ja hetsasi koiraa kapulalla, minä raikuin hihnassa. Kun koira puri kapulaan kiinni, kouluttaja piti naruja tiukalla ja antoi narut kapuloineen ja koirineen minulle. Loppu sama kuin edellisissä.

Kapulan tuontivauhtia treenataan edelleen sillä, että kun koira on noutamassa kapulaa, hihkun sitä takaisin ja palkkaan vauhdista pallolla. Saa pudottaa kapulan matkalle.

Seuraamisen pientä poikittamista oiotaan edelleen vasemmalle käännöksillä.

Sitten tehtiin henkilöryhmää, missä meillä ei tosin ole ollut ongelmia, mutta oli tarjolla vieraita ihmisiä. Sain neuvoksi, että, jos koira alkaa hiimailemaan henkilöryhmässä, kiihdytetään aavistus vauhtia, jolloin koiran on skarpattava, että se pysyy perässä.

Pyysin kouluttajaa myös vähän lääppimään Danaa eli vähän kuin tokotuomari kokeilee luoksepäästävyyden. Tsekattiin hampaita sitten samalla. No problem.

Lauantaina oli tarjolla myös remmirähjäryhmä, johon myös minä kampesin mukaan. Siellä oli myös tarjolla kouluttajien neuvoja ja meidän kanssa tallustamaan lähti Marjaana. Rymässä treenattin ohituksia ja siihen osallistui parisenkymmentä koirakkoa sekä muutama "hyvin käyttäytyvä". Koirat kävelivät isoa ovaalia parkkipaikalla, jolloin ohituksia tuli jatkuvalla syötöllä. Ohjaajien piti keskittyä omaan koiraansa ja katsoa, ettei kävele ihan edellä kävelevään koiraan kiinni. Mekin mentiin mukaan ja Dana tapansa mukaan veti hurjasti. Annoin kepin sille, jotta se voi purkaa pahimmat. Jo ensimmäisen suoran jälkeen Marjaana pisti meidät ringin ulkopuolelle jäähdyttelemään. Kerroin vähän koiran taustoja ja miten sille on tullut nuorena pari isoa koiraa pimeästä niskaan ja siihen loppui sosiaalisuus. Toisen suoran jälkeen mentiin taas sivummalle ja Marjaana kertoi analyysinsa ja treeniehdotuksensa. Dana ei ole aggressiivinen ja siksi remmirähjä, vaan se enemmänkin väistää ja haluaa pois tilanteesta. Jos toinen koira haastaa sen tuijottamalla ja ehkä ärähtämällä avoimesti, Dana menee kyllä sitten mukaan, mutta se ei aloita rähinää. Tuo ohitusrinki oli liian suuri stressi Danalle, joten turvallisia, vähäeleisiä, provosoimattomia koiria ja ohituksia.

Paikkamakuu oli yksi meidän ongelmista. Ja tämä on nimenomaan se, miksi me ei olla käyty vielä kisoissa. En voi luottaa siihen, että Dana pysyy paikallaan. Kun toiselle koiralle heitetään kapula ja se tavallaan juoksee kohti Danaa, se alkaa pikkuisen nousemaan, kun saalisvietti ja epäluulo toisen koiran touhujen suhteen alkaa ottaa valtaa. Laitettiin Dana pitkään liinaan ja kouluttaja heitteli omalle koiralleen palloa. Kun koirilla oli kuono samaan suuntaan, ei tapahtunut mitään, vastasuuntaan heitettäessä Dana vähän nytkähti, mutta ei  noussut. Eli, me ei saatu sitä ongelmaa näkyviin :) Dana tosin jostain syystä nousi ja tuli minun luokseni kouluttaja kutsukäskystä, mitä se taas ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Tähänkin löytyi kotiläksy. Sen sijaan, että korjataan pintä virhettä, laitetaan se tekemään iso virhe, jolloin se tajuaa, missä vika. Omalla kentällä treeneissä tehdään siten, että Dana on liinassa, mutta appari siellä liinan päässä on etuviistossa. Jos koira nousee tai alkaa nousta, appari hinaa koiraa itseenä päin, jolloin se laitetaan tulemaan sieltä pois, jolloin ohjaaja saa ihan luvan kanssa saada raivarin, jolloin koira tajuaa, ettei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Seuraavalla kerralla se luultavasti pistää liinalle vastaan ja niittaa itsensä tiukemmin tantereeseen.

Irrotus on meillä hieman tahmeaa, vaikka rauhan kautta yritetään tehdä. Sain hyvän vinkin siihenkin. Kun on irrotuksen aika, laitetaan koira rauhallisella käskyllä istumaan. Siirrytään koiran vierelle, otetaan hihnasta läheltä vasemmalla käsellä kiinni ja oikealla suussa olevasta pallosta. Sitten rauhallinen käsky irti ja jos ei heti irtoa, painetaan palloa kohti kitalakea. Se toimii!

Minulle on opetettu, että käskyjen on oltava napakoita. Mutta asia ei olekana niin yksikertainen. Käsky voi olla passivoiva tai aktivoiva ja sama käskysana voi olla molempia. Jos sanoo napakka käskysana on aktivoiva ja voi nostattaa koiraa lisää. Passivoiva taas sanotaan rauhallisesti ja sen tarkoituksena on laskea isompia kierroksia.

Käskyjen lisäksi ohjaajan on syytä pitää ruoto suorana ja olla kumartelematta koiran ylle mm. irrotuksessa - mitä nyt teen helposti. Tosin niin tekivät kaikki muutkin :)

Varmasti ensi vuonna uudestaan :)