Sain tänään soiton töihin noin puoli tuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt kotoa. Naapuri soittaa, että Dana on pihalla. Olin aivan satavarma, että tarkistin oven moneen kertaan lähtiessäni. Olin tehnyt samat lähtötraditiot kuin joka kerta aiemminkin, joten siinä mielessä ei pitänyt olla mitään erikoista. Pyysin naapuria työntämään koiran takaisin sisään ja kiitin kauniisti. Sain reilu viisi minuuttia sen jälkeen tekstiviestin, että koira on taas pihalla ja että hän purkaa lukon ovesta toistaiseksi. Neiti osaa siis nypeltää lukitut ovet sisäpuolelta auki ja ulkoistaa itsensä halutessaan :P

Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmia, joten veikkaan tämän äkillisen läheisriippuvaisuuden syyksi sitä, että oltiin reissussa lähestulkoon 24/7 yhdessä ja nyt kun mamma kuvitteli lähtevänsä ihan Joensuuuhn saakka kauppaan, Dana ei halunnut olla yksin. Olihan tuo kuulemma haukkunut pihalla, mutta ei sillä mikään kiire ollut minnekään. Porttikaan ei ollut kovinkaan tiukasti kiini. Hätä taisi lähinnä olla, kun siellä ulko-oven takana ei ollutkaan ketään. Parikin naapuria soitteli ja olivat käyneet Danskua tervehtimässät ja ihan iloinen koira niitä oli ollut vastassa.

Ongelma poistuu jahka saan sisäportit. Siihen saakka väliaikasratkaisuna toimii pari kolmen kymmenen kilon anturaharkkoa oven takana. Otan kuvan pönkkäviritelmästä jhaka ehdin.